Siirry pääsisältöön

Arjen pienet ihmeet ovat elämän suola ....


Joka valitsee aseekseen
sulan, höyhenen, kynänpätkän
hän voittaa raudan ja teräksen
hän voittaa ketään alistamatta ja surmaamatta.
Hän kastaa sulkansa omaan vereensä
ja piirtää kasvonsa taivaan kanteen.
Tähdeksi tähtien äärettömyyteen.
- Tommy Tabermann –


”äiti sun blogis on ihan ruosteessa" sanoi teinini minulle hetki sitten. ”sä oot kirjottanu tänne viimeksi 18.10," jatkoi hän. Siitä inspiroituneena haluan kertoa sinulle tämän päivän tarinani. 


 Viikko on ollut pitkä ja monivivahteinen. Työmaailmassa siis. Kaikenlaista tekemistä ja tapaamista ja kohtaamista ja aina ei ole mennyt kuten Strömsössä ja ergonomiakin on ollut ajoittain ihan surkea. Tällaisen väsyneen energian vallassa matkustin töistä couchingin kautta kotiin. Toivoin ajatuksissani,  että tulisi nyt jotain ihanaa ja positiivista tähän työarkeen, josta saisi taas hyvän potkun seuraavaan päivään. Astuin sisään oranssien penkkirivien täyttämään metroon ja katselin ovesta  käveleviä haukottelevia ihmisiä, jotka olivat myös palaamassa töistään kotiin. Huokaisin ja hoin maindfullnessia hiljaa mielessäni. 
Bussiin siirryttyäni käteni hapuilivat älypuhelintani ja hajamielisesti aloin selata vielä päivän viimeisiä meilejä siinä auringonlaskun maisemassa. Silmiini sattui viesti, jonka otsikkona oli "eteenpäin välitetty palaute". Sama viesti oli mennyt kopiona esimiehelleni. Varauduin jo pahimpaan ja pidätin hengitystä. ”Kiitos Susanna Koolle sujuvasta yhteistyöstä..." Silmäni kostuivat kun luin tuon palautteen loppuun. Ihme oli jälleen tapahtunut! Sain sen mitä toivoin kun olin jo melkein luovuttanut ja päättänyt pusertaa eteenpäin vaikka hampaat irvessä tämän pimeimmän syksyn kuukaudet ja viikot. 
 

Tunsin kuinka valo täytti jälleen mieleni ja sisimmässäni lähetin nöyrät kiitoksen sanat tuolle palautteen antajalle.Kunpa hän tietäisikään miten se pieni palaute, parilla rivillä kirjoitettu, merkitsi minulle tänään ihan hurjan paljon tuolla väsyneellä kotimatkalla.  Kaikki ponnistelu on ollut sittenkin sen arvoista ja olen jonkun asian onnistunut tekemään niin hyvin, että joku toinen on taas saanut siitä itselleen hyvän mielen. Arjen pienet ihmeet ovat näköjään seurausta siitä, että laittaessaan  itsensä likoon varauksetta, saa jotain jossain vaiheessa takaisinpäinkin. "Antaa hyvän kiertää" ja "niin metsä vastaa kun sinne huudetaan" - on jälleen kerran todennettu oikeaksi. 

Huomenna kerään taas positiivisuus - ja  luovuus energiaa kun asetun nenä ruudussa kiinni seuraamaan Vain Elämää duetto jaksoa. Antti Tuiskun asenteesta ja heittäytymisestä on jokaisella opittavaa. 

So long, 
XOXO, Susanna K 





Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää