Pallastunturin kiiltoa mennä vuosilta.  Heissan !  Olen huomannut nyt viimeistään, että työelämä syö aikaa ja energiaa luovalta kirjoittamiselta. Mutta ei pidä valittaa, niin mukavaa työssä käyminen kuitenkin on. Tai toisaalta... Tällä viikolla koin kaiken kolmen kuukauden uuden oppimisen ja vanhan kertaamisen painolastina harteillani. Laahustin 9 krs :n työhuoneeseeni ja toivoin ettei ketää tulisi vastaan eikä kellekkään tarvisi puhua yhtään mitään. Luikin kuin varas aamuyöstä omaan huoneeseeni ja painon oven tiiviisti lukkoon. Sitten repesin. Nyyhkin ja nojasin reisiini ja mietin että mitä hitsiä täällä oikein teen ? Kaikki arvot ja tavoitteet tässä työssä ovat omia idealismin rippeitäni vastaan. Tai siltä ainakin tuntui tuolla hetkellä. Nyyhkin itsesäälissä hetken rypien ja tuijotin tyhjin silmin vastapäisen rakennuksen harmaita seiniä. Miten tähän oikein päädyin ja vielä näin pian iloisen työhöpaluun jälkeen? Hetken siinä ihnettelin, hengitin syvään ja avasin ...