Siirry pääsisältöön

Meren raivoa ja lokakuun viimeisiä tyrskyjä

 Olimme kipparini kanssa vielä yhden kerran syysmyrskyissä merellä. Onneksi meidän rantautumispaikkaamme eivät nuo isot tyrskyt yltäneet vaan venhomme keinutteli siinä tyynen puolella hiljalleen puolelta toiselle. Keinuttelua ja lipalatusta oli kuitenkin senverran runsaasti,että tämä försti ei kyllä kovin sikeästi nukkunut paria viime yötä. Paluu kotiin ja kiinteän pöydän ääreen oli sanoinkuvaamattoman ihanaa tällä kertaa!
 Mikä on tuo agressiivisuus ja hurja myrskyävä ja jollain muodoin vihainen energia mikä tuolla merellä myllertääkääkään ? Meri on aivankuin muuttunut ja hurjistunut jostain ja riehuu ja raivoaa heittäen vaahtopäitä ja sumusateita korkalle kallionlaelle jo parin vuorokauden ajan! Aurinko paistoi eilen hetken ja sitten illalla saapuivat pilvet  jotka vetivät maiseman entistä synkemmän näköiseksi ja joista sadekuurot kastelivat kalliot vaarillisen liukkaiksi. Luojan lykky, ettei tarvinnut olla tuolla puolen merta vaan siellä suojan puolella, veneen lämppärin hyristessä omaa lauluaan meille lokakuun myrksyn ratsastajille.
 Seisoin mahtavien  aaltojen edessä kaikissa toppavaatteissani ja vain tuijotin hetkestä toiseen noita kallioon iskeviä aaltoja ja niiden tuhansia pieniä vesikiteitä. Niissä on vain jokin maaginen voima, vähän sama kuin tulessa, kun siihen tuijottaa aikansa. Pauhu oli niin kova, ettei puheesta saanut selvää ja tuuli tuiversi paikoin lähes 20 metriä sekunnissa. Voi niitä pieniä mäntyjä, jotka yrittivät pysyä pystyssä siellä saaren korkeimmalla kohdalla!
 Tänä viikonloppuna näin vielä pari lokkiakin lentelemässä meren yllä ja taisi siellä pari meriharakkaakin siipiään viuhtoa. Jännä juttu, mielestäni viime syksynä tähän aikaan kaikki linnut olivat jo poistuneet suomen ilmatilasta ja siirtyneet lämpöisempien vesien ääreen. Tuntui hyvältä nähdä nuo lokit, tuli turvallinen ja hyvä olo, ikäänkuin elämä jatkuu taas ja vaikka nyt myrskyää ja päivät alkavat lyhentyä, tulee uusi kevät ja uudet lokit jälleen leijailemaan tyrksyjen ylle.
 Vähän ennen iltanuotion syttymistä ( siinä olikin omat haasteensa kun tuuli oli melkoinen ) sain todistaa fantastista valoshowta länsitaivaalla. Kaiken sen myrskyn ja pilvimassan keskellä tuo hetkellinen oranssin ja punakeltaisen sävymaailma sai sydämeni haukkomaan henkeä. Niin kaunista ja keskellä niin karua tunnelmaa!
 
 Aurinko pilkisti meille lauantaina, tuoden oman toiveikkaan tunnelmansa tuohon tuuliseen saareen. Koko viikonlopun aikana näin ainoastaan yhden purjeveneen lähiväylää purjehtimassa ja vain pari pientä alumiinmoottorivenettä ohi suhaamassa. Tuohon mereen en haluasi pudota, en.....
 Olen kovasti miettinyt viime aikoina ns. vetovoiman lakia eli sitä, ketä ja millaisia ihmisiä vedät puoleesi. Oma elämännuorani on ollut jo jonkin aikaa " anna hyvän kiertää " ja tämä vetovoiman laki, kuten sen itse ymmärrän, on vähän sama asia. Richard Bach on tiivistänyt asian hienosti omassa mietelauseessaan näin :
 
Every person, all the events of your life are there because you have drawn them there. What you choose to do with them is up to you. Richard Bach
 
Syysmyrskyssä seisoessani oli aikaa miettiä elämän syntyjä syviä. Voi hyvin ja onnellista lokakuun aikaa sinulle.
- Susanna K

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää