Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

Suurin silmin syksyä kohti

Tunnen rinnassani tykytystä, hyvänmielistä lykytystä, hyräilen ja hymyilen, kepposmielessä lymyilen.  Asiat ovat loksataneet paikoilleen ja tiedän nyt mistä tuun ja minne mä meen.     Syysvärien kanssa kilpaa paistattelen ja uusia ituja mielessäni maistattelen.      Kuinka voi ollakaan niin, että vastattu on mun haaveisiin!     Saan luoda ja tehdä ja toteuttaa, omaa intoa arjessa villinä jakaa.. Nähdään taas <3 Susanna K  

Kotiinpaluu

Espanjansiruetanat olivat syöneet ennen merimatkalle lähtöä istuttamani auringonkukat. Aivan täysin. Ja niin kun odotin, että nuo aurinkoiset olisivat minua vastassa monen viikon seilailun jälkeen vaan toisin kävi. Vaaleat varaston seinustalla roikkuvat silmäteräni olivat kasvaneet pituutta ja niiden varret olivat kellertävät kuivuudesta koska " täällä on satanut ihana sikana" esikoistani lainatakseni. Olikin satanut mutta sade ei vain ollut osunut räystään alle sillä kertaa... Noh. Monen viikon keinunnan jälkeen pääni oli hieman raskas kun kävelin kodissamme ees taas ja siirtelin pyykivuoria laukuista koneen eteen ja lajittelin niitä eri kasoihin samalla kun Kipparini viritteli pihallemme köysiviidakkoa jotta lakanat saisivat leveästi kuivahdella tuulen heilutellessa niiden helmoja.  Kuva liittyy ajatukseeni arjesta : Paljon päällekkäisiä asioita, jotka ovat hienossa järjestyksessä mieleni kiemuroissa. Pari pyykkikoneellista myöhemmin totesin, että nyt saa riit

Saariston aarteita päätösosa 2

Aamupäivän pilvien ja sateen jälkeen koitti jälleen kaunis ja aurinkoinen ilta. Mieleni kiemuroissa muhi jo pikkuhiljaa arkeen paluu ja työkuviot sekä syksyn NLP kurssit ja muut ajankohtaiset asiat. Mutta vielä sain nauttia muutaman päivän äitimaan kosketuksesta, luontoyhteydestä ja ahmia huikean kuvaamattoman kaunista Suomen saaristoa kaikki aistini täyteen… Kun satoi, satama hiljeni ja purje-ja moottorialusten miehistöt vetäytyivät kansien ja kuomujen alle kuin Espanjansiruetanat hellettä pakoon. Satamassa kuului vain sateenropina. Pienen satamapuodin avoinna oleva vanha veräjä yritti houkutella parhaansa mukaan sisälleen ohikulkijoita mutta ilman tulosta. Kun pilvet sitten illemmalla haihtuivat ja sade lakkasi, alkoi rannassa käydä melkoinen kuhina, kun pienet ja vähän suuremmat lomalaiset kuoriutuivat kosteista koloistaan aurinkoon ja valoon.  Alkoi uuttera veneiden sisuksien kuivattelu ja käyskentely laiturilla, venerannassa, luontopoluilla, kappelilla ja ihan m