Aamupäivän pilvien ja sateen jälkeen koitti jälleen kaunis ja aurinkoinen ilta. Mieleni kiemuroissa muhi jo pikkuhiljaa arkeen paluu ja työkuviot sekä syksyn NLP kurssit ja muut ajankohtaiset asiat. Mutta vielä sain nauttia muutaman päivän äitimaan kosketuksesta, luontoyhteydestä ja ahmia huikean kuvaamattoman kaunista Suomen saaristoa kaikki aistini täyteen… Kun satoi, satama hiljeni ja purje-ja moottorialusten miehistöt vetäytyivät kansien ja kuomujen alle kuin Espanjansiruetanat hellettä pakoon. Satamassa kuului vain sateenropina. Pienen satamapuodin avoinna oleva vanha veräjä yritti houkutella parhaansa mukaan sisälleen ohikulkijoita mutta ilman tulosta. Kun pilvet sitten illemmalla haihtuivat ja sade lakkasi, alkoi rannassa käydä melkoinen kuhina, kun pienet ja vähän suuremmat lomalaiset kuoriutuivat kosteista koloistaan aurinkoon ja valoon. Alkoi uuttera veneiden sisuksien kuivattelu ja käyskentely laiturilla, venerannassa, luontopoluilla, kappelilla ja ihan m