Lentokoneemme kiihdytti moottoreitaan ja asettautui nousukiitoasentoon Helsinki-Vantaan lentokentällä harmaana keväisenä aamuna. Olimme jälleen starttaamassa kohti kahdenkeskistä nelipäiväistä viikonloppua. Minä ja Hän, armas siippani.  Matkaa oli suunniteltu jo syksystä ja nyt se olisi totta.   Irtiotto arjesta ja harmaasta keväästä tuli niin tarpeeseen! Laskeuduimme Munichin kentälle ajoissa aamusella ja suuntasimme kohti vuokra-auto ständiä. Siitä sitten lähdimme kiitämään autobaanalla kohti vuoria, vehreyttä ja lumihuippuja.   Aurinko lämmitti meitä suloisesti lounastauolla ulkoterassilla ja saimmekin kääriä farkkujemme lahkeita ylös samalla kun lämpömittari esitteli +23 C keväisen suloista lämpötilaa. Tervetuloa kevät ja melkein kesä! Innsbruckin kaduilla oli rauhallista perjantaiaamua, kunnes löysimme tiemme turistiaukiolle ja sielläpä vasta vilinää riittikin. Aasialaisturistit olivat ihailemassa paikallista arkkitehtuuria laumansa kanssa ja vaatteide...

Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen. Arvo Ylppö Lumi on sulanut metsästä ja lintulaudalla ei käy enää kuhina niin kuin kävi pari viikkoa sitten pakkaspäivinä. taivas on pilvessä mutta pipon voi työntää taskunpohjalle karvaherran kanssa reippaasti kävellessä. Olen herännyt jo klo. 6 joten lauantaiaamupäivään mahtuu paljon toimintaa jos niin haluaa. Minä en halua. Siksipä vietin pari heräämisen jälkeistä tuntia sängyssä youtuben parissa eri X Factor esityksiä selaillen ja tietty sadatellen mieleni notkoissa sitä, että uni jäi lyhyeksi jälleen. Taitaa olla tuo huima valon määrä tai sitten kaikki suunnitelmat jotka mielessä kiikkuvat ja liikkuvat aina ennen nukkumaan menoa, mikä tekee unen kepeäksi.  Siispä Sinä, lopeta suunnittelu ja elä hetkessä! Viime syksyltä...  Aikuisuuteen kuuluu elämän risaisuuden hyväksyminen. Kun tuhannennen kerran antaa itselleen anteeksi samasta asiasta, ei ole enää varaa tuomit...

C kuopukseni ottama kuva. Siinä me astelimme vierekkäin, minä ja karvaherra, rauhallisin haahuilevin askelin tätä upeaa kevättä rinnoissamme tunnustellen. Äkkiä olimme kaksin tässä kummallisessa maailmassa jossa ympärillämme oli kiirettä ja työtä, paljon touhua ja monta huonoa yötä. Hanki kimmelsi ja aurinko lämmitti kun siinä kuusien alla ihmettelimme kumpikin omalla tavallamme.   Olin toivonut rauhoittumista ja asioiden itsenäistä funtsimista ja sen sainkin ja vieläpä koko viikonlopuksi. Parin tunnin ihmettelyn jälkeen raotin kotiovea ja siitä karvaherrakin puikahti jo mielellään sisään päiväunilleen. Minä hänen vanavedessään. Sinun on itse hoidettava oma kasvamisesi, oli isoisäsi kuinka pitkä tahansa. — Irlantilainen sanonta Alkoi tehdä mieli kahvia vaikka olen sen juomisen jättänyt jo reilu vuosi sitten. Kaivamalla löysin kaapista yhden jauhepurkin, josta ammensin kuppini täyteeni keinotekoista kahvijuomaa. Sai kelvata. Jääkappiin oli jäänyt yksi ” todella te...

Seurueemme (minä sekä 16 ja 17 vuotiaat nuoret naiset) starttasi etelän matkan hiihtolomaviikon keskellä ja saapui perille aurinkoiselle aurinkorannikolle kuuden tunnin lentomatkan jälkeen intoa hihkuen, painellen lähes saman tien rannalle ja hiekkadyynejä ihmettelemään. Aurinko lämmitti suloisesti ja oli huima tunne heittää farkut ja hupparit viikoksi nurkkaan ja astella shortseissa tai simmareissa siitä eteenpäin päivittäin. !  Suunnitelma pienestä irtiotosta arjen keskellä alkoi muodostua joskus viime syksynä, kun karvaherramme kuopuksemme kera voitti Stadin Superkoira kisan ja sai palkinnoksi matkalahjakortin. Kerran jouduimme matkakohdetta muuttamaan kun alkuperäisen kohteen ranta oli remontissa, mutta nyt jälkeenpäin asiaa mietittyäni oli paikan vaihtaminen meille erittäin hyvä juttu!  Välillä oli mukava grillata nahkaa kattoterassilla ja " vilvoitella " tuossa lämpöisessä porealtaassa ja ihailla samalla kauniita merimaisemia <3  Hotellin a...