Hei pitkästä aikaa!! Elämä on vienyt vauhdilla paikasta toiseen ja iltaisin en ole enää jaksanut avata läppäriä ja ryhtyä kirjoittamaan, vaikka kirjoitettavaa toden teolla olisi ollutkin. Olen nimittäin ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut uuden, vahvemman minän rakentamisen. Ensin pienellä ruokarytmin ja ruokavalion muutoksella ja sen jälkeen vanhan lajini, saleilun, pariin palaten. Voin sanoa, että hartiajumit ovat lähes poissa jo nyt, kuukauden säännöllisten tangon vääntöjen jälkeen ja vääntöjä olen tehnyt vain kaksi kertaa viikossa. True Hearts 2017  Hienoa tuntea, kuinka uni on palannut ja kuinka nukahdan nyt paremmin kuin aiemmin, kun en katsele enää viimeisten uneen menoa edeltävien hetkien aikana puhelimen viimeisimpiä juoruja tai Iltalehden viimehetken lööppejä... Kyllä sitä ihminen saattaa olla hölmö, kun tuollaiseen sometukseen menee mukaan ja vielä menettää sillä hyvät unet! Keski-ikäisen kertomaa mutta niin totta. Kuva : Taitava tyttäreni...

Istun aamiaispöytään vapaapäivän aamuna ja katselen ulos ikkunasta. Taivas on harmaa ja maanpintasateelta kostea. Suuret odotukset siitä, mitä tänään PITÄISI tehdä, pyörittävät mieltäni ja painavat harteitani asettaen ryhtini kumaraan. Heräsin hyvissä ajoin 6.30 vaikkei ollut herätystä, ja nousin jähmeine raajoineni istumaan. Modern Familyn muutaman jakson katsominenkaan   ei auttanut karistamaan yöllistä jäykkyyttä kehostani, joka jo huutelee lomalle ja mielellään vaan samoilisi merellä ja metsässä ja söisi mansikoita...  Mielen huijjaamista 😁 Aamupala on syöty mutta alakerran pyykkivuoret ovat yhä siellä ja pölykoirat kirmaavat lattioilla ja käyttämättömät vaatteet odottavat pääsyä UFFin kautta uusiin koteihin. Huoh... ja mansikatkin odottavat kaupassa juuri minua ja perhettäni, joka haluaa ne ostaa, säilöä tai vaan syödä ahnaasti suihinsa. Voi elämä ja sen eri vivahteet! Eikä olotilaani yhtään helpota sekään, että kiukuttelin illalla väsyneenä kipparilleni enkä e...

I dream my painting and then paint my dream. Vincent van Gogh   Makoisat mustikkapullat ja vesisateen suoja  Elämä kutisee suonissa oi Luoja !  Saisinpa jo huomisen makeuden maistaa ja pikkuhiljaa jo vaihtaa kaistaa...    Taidetta ja teoksia  kaikenlaisia kutkuttavia seoksia  on elämä täynnä ja kirkastuu  väkisikin hymyyn vetäytyy suu..  Taivas sininen vaik välillä sataa  lehdet keltaisia ja aika rauhallisesti mataa  haavan lehdet hiljaa helisevät tuulessa mulle kertovatko ne ehkä samaa tarinaa myös sulle ?  Että kaikki on mahdollista nyt ja tässä  suurenmoisessa elämässä!    Joskus täytyy sydämen antaa levätä ja sielulta petolliset kohtaamiset evätä  rakentaa suojamuuri ja rajat , odottaa että tulee turvallisemmat ajat  Pilven takaa voi paistaa tai pisaroida  voit itse valita kumpaa meinaat kampanjoida :)   Tämä hetki on nyt - luontoki...

Helatorstai.  Jokin minun pienessä mielessäni menee sekaisin keskellä viikkoa olevasta vapaapäivästä. Olen vähän väliä pakkaamassa tavaroitani koska ” huomenna lähden reissuun ” vaikka se huomenna onkin vasta lauantaina ja pakkaamista ei tarvitse tehdä pariin päivään (pakkaan muutenkin aina vasta edellisyönä jos olen johonkin lyhyeksi aikaa lähdössä! ). Koko keho on aivan sekaisin ja mieli herättelee ke-to välisenä yönä ensin klo. 03.45 ja sen jälkeen lopullisesti klo. 06.45 vaikka aikaa olisi nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Ja miten olinkaan odottanut tätä minibreikkiä keskellä viikkoa!    Aamu alkoi takkuisesti mutta sain kuin sainkin itseni unen tuhruisin silmin lenkille ja metsään karvaherran kanssa. Siinä minä menin reippain askelin perässä kun karvaherra piti huolen tahdista ja aurinko huolehti siitä, että ei ainakaan kylmä päässyt tulemaan. Metsä ja merenranta lenkin jälkeen hörppäsin vettä ja aloin punnertaa esikoiseni minulle suunnittelemaa ke...

Lentokoneemme kiihdytti moottoreitaan ja asettautui nousukiitoasentoon Helsinki-Vantaan lentokentällä harmaana keväisenä aamuna. Olimme jälleen starttaamassa kohti kahdenkeskistä nelipäiväistä viikonloppua. Minä ja Hän, armas siippani.  Matkaa oli suunniteltu jo syksystä ja nyt se olisi totta.   Irtiotto arjesta ja harmaasta keväästä tuli niin tarpeeseen! Laskeuduimme Munichin kentälle ajoissa aamusella ja suuntasimme kohti vuokra-auto ständiä. Siitä sitten lähdimme kiitämään autobaanalla kohti vuoria, vehreyttä ja lumihuippuja.   Aurinko lämmitti meitä suloisesti lounastauolla ulkoterassilla ja saimmekin kääriä farkkujemme lahkeita ylös samalla kun lämpömittari esitteli +23 C keväisen suloista lämpötilaa. Tervetuloa kevät ja melkein kesä! Innsbruckin kaduilla oli rauhallista perjantaiaamua, kunnes löysimme tiemme turistiaukiolle ja sielläpä vasta vilinää riittikin. Aasialaisturistit olivat ihailemassa paikallista arkkitehtuuria laumansa kanssa ja vaatteide...