Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan ?  Vuosi sitten olin hieman hukassa jälleen kesälomani jälkeen ja mietin, miten ottaisin syksyn vastaan ja mistä löytäisin jälleen innon ja energian tulevien arjen rutiinien kohtaamiseen. Aurinkoinen ja lämmin hellekesäloma vesillä vaikutti yhä mielessäni ja kehossani ja ajatukseni lipuivat vähän väliä haaveellisina meren aalloille ja Suomen kauniiseen saaristoon. Arjen aloitus oli tahmeaa ja käyntiin pääseminen kesän jälkeen jokseenkin haastavaa. Ja sitten, kuin ihmeenä taivaalta, rakas ystäväni lähestyi minua kysymyksellä, että olisinko kiinnostunut työnohjauksesta, kun taas hänen ystävänsä opiskeli juuri alaa ja kaipasi ohjattavia. ” Ei ole todellista! ” mietin mielessäni ja vastasin heti, että todellakin olisin kiinnostunut ja että tämä olisi juuri sitä, mitä vailla olin ihanan kesän jälkeen. Tunnelma kohosi hetkessä ja intoni tulevaa syksyä ja työnohjausta kohtaan alkoi hiljalleen herätä ja tuntua kasvavana kuplintana sisälläni. ...

Hei pitkästä aikaa!! Elämä on vienyt vauhdilla paikasta toiseen ja iltaisin en ole enää jaksanut avata läppäriä ja ryhtyä kirjoittamaan, vaikka kirjoitettavaa toden teolla olisi ollutkin. Olen nimittäin ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut uuden, vahvemman minän rakentamisen. Ensin pienellä ruokarytmin ja ruokavalion muutoksella ja sen jälkeen vanhan lajini, saleilun, pariin palaten. Voin sanoa, että hartiajumit ovat lähes poissa jo nyt, kuukauden säännöllisten tangon vääntöjen jälkeen ja vääntöjä olen tehnyt vain kaksi kertaa viikossa. True Hearts 2017  Hienoa tuntea, kuinka uni on palannut ja kuinka nukahdan nyt paremmin kuin aiemmin, kun en katsele enää viimeisten uneen menoa edeltävien hetkien aikana puhelimen viimeisimpiä juoruja tai Iltalehden viimehetken lööppejä... Kyllä sitä ihminen saattaa olla hölmö, kun tuollaiseen sometukseen menee mukaan ja vielä menettää sillä hyvät unet! Keski-ikäisen kertomaa mutta niin totta. Kuva : Taitava tyttäreni...

Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen. Arvo Ylppö Lumi on sulanut metsästä ja lintulaudalla ei käy enää kuhina niin kuin kävi pari viikkoa sitten pakkaspäivinä. taivas on pilvessä mutta pipon voi työntää taskunpohjalle karvaherran kanssa reippaasti kävellessä. Olen herännyt jo klo. 6 joten lauantaiaamupäivään mahtuu paljon toimintaa jos niin haluaa. Minä en halua. Siksipä vietin pari heräämisen jälkeistä tuntia sängyssä youtuben parissa eri X Factor esityksiä selaillen ja tietty sadatellen mieleni notkoissa sitä, että uni jäi lyhyeksi jälleen. Taitaa olla tuo huima valon määrä tai sitten kaikki suunnitelmat jotka mielessä kiikkuvat ja liikkuvat aina ennen nukkumaan menoa, mikä tekee unen kepeäksi.  Siispä Sinä, lopeta suunnittelu ja elä hetkessä! Viime syksyltä...  Aikuisuuteen kuuluu elämän risaisuuden hyväksyminen. Kun tuhannennen kerran antaa itselleen anteeksi samasta asiasta, ei ole enää varaa tuomit...

C kuopukseni ottama kuva. Siinä me astelimme vierekkäin, minä ja karvaherra, rauhallisin haahuilevin askelin tätä upeaa kevättä rinnoissamme tunnustellen. Äkkiä olimme kaksin tässä kummallisessa maailmassa jossa ympärillämme oli kiirettä ja työtä, paljon touhua ja monta huonoa yötä. Hanki kimmelsi ja aurinko lämmitti kun siinä kuusien alla ihmettelimme kumpikin omalla tavallamme.   Olin toivonut rauhoittumista ja asioiden itsenäistä funtsimista ja sen sainkin ja vieläpä koko viikonlopuksi. Parin tunnin ihmettelyn jälkeen raotin kotiovea ja siitä karvaherrakin puikahti jo mielellään sisään päiväunilleen. Minä hänen vanavedessään. Sinun on itse hoidettava oma kasvamisesi, oli isoisäsi kuinka pitkä tahansa. — Irlantilainen sanonta Alkoi tehdä mieli kahvia vaikka olen sen juomisen jättänyt jo reilu vuosi sitten. Kaivamalla löysin kaapista yhden jauhepurkin, josta ammensin kuppini täyteeni keinotekoista kahvijuomaa. Sai kelvata. Jääkappiin oli jäänyt yksi ” todella te...

Istun junnuni huoneessa ja surffaan verkokauppojen sivuilla popin soidessa rytmikkäästi taustalla. Tavoitteena löytää 17 vuotiaalle vaatteet ennen helmikuun loppua, hih.. .tai edes joku vaate kun kauppakierros veti vesiperän tuossa taannoin. Hermostuimme shoppailuun useiden satojen  muiden shoppailijoiden seassa. Edessäni loimoittaa kultainen aurinko, jota olen eilen aloittanut luonnostelemaan kun sain tuolta samaiselta teiniltäni tilauksen tehdä taidetta hänen huoneensa seinälle. Aikamoinen kunnian ja hyväksynnän osoitus lapselta äidilleen kun ottaa huomioon että teinejä pidetään yleisesti kovin kriittisinä kaikesta mahdollisesta. Jep. luovuutta siis tulossa ja pääsenkin käyttämään koko kehoani ( " liike - prinsiippi Vedic Art kielellä )  tuon seinän kuvittamisessa kun taas inspis iskee- jee!! Keskeneräinen luonnos.. Olen onnellinen että joulu on ohi ja että vuosikin on vaihtunut sillä tunnen luissani ja lihaksissani että tästä vuodesta tulee hyvä. Fyysisempi ja t...

Tunnen rinnassani tykytystä, hyvänmielistä lykytystä, hyräilen ja hymyilen, kepposmielessä lymyilen.  Asiat ovat loksataneet paikoilleen ja tiedän nyt mistä tuun ja minne mä meen.     Syysvärien kanssa kilpaa paistattelen ja uusia ituja mielessäni maistattelen.      Kuinka voi ollakaan niin, että vastattu on mun haaveisiin!     Saan luoda ja tehdä ja toteuttaa, omaa intoa arjessa villinä jakaa.. Nähdään taas <3 Susanna K  

Wouuuu!!! Olen rakastunut päätäpahkaa ja alan kohtapuoliin vaihtamaan nahkaa koska uusi on tulossa, ituja jo alla, vaikken lappiin nyt päässykkään eikä maisemana oo tunturi Salla...   Syke on koholla ja mieli laukkaa jo malttamattona ja odottaa uutta viikonloppua ja uusia oppeja. Olen aloittanut NLP practisioner kurssin ja sen ensimmäiset kaksi päivää imaisivat minut heti maailmaansa! Voisin huutaa nyt taas turuilla ja toreilla ja toitottaa tätä ilonasanomaa jonka itse olen saanut opettajaltani kuulla. Voe vide miten hauskaa ja jännää ja kutkuttavaa samalla kertaa!!! Nyt ymmärrän, miksi taon päätäni vähän väliä seinään ja miksi seinä vaan kestää ja kestää eikä koskaan luihistu eikä anna periksi: Minulla on oppi- ja kasvuvuodet menossa, kirjaimellisesti enkä voi luovuttaa koska sitten oma kehitysprosessini jää kesken ja joudun jossain vaiheessa elämää kuitenkin kohtaamaan nuo hetket, tapahtumat ja ihmiset, jotka suistavat tätä " minä junaani " vähän väliä raiteilta....

Olen päättänyt nyt ryhdistäytyä ja ottaa oman elämäni ohjat käsiini. Johan tuossa itsesyytöksen meressä tuli ihan riittävästi kroolattua muutaman viikon ajan. Eikä kukaan muu voi tehdä muutosta käyttäytymiseeni kuin minä itse. Kasvatan siis jälleen vähän paksumpaa nahkaa ( erityisesti tuon pehmeän ja joustavan vyötäröni ympärille ! ) jotta kestän elämän tyrskyt ja roiskeet entistä paremmin. Menin ( taas noin sadannen kerran ) vanhanaikaiseen lankaan ja aloin kulkea päätäni riiputtaen kun sain pieniä arjen kitkoja eteeni.   Hyvä ystäväni ja kollegani herätti minut vihdoin itseni ympärille rakentamastani kuralammikosta polskimasta ja käänsi katseeni realistiseen minääni, jonka asenne on yhä se " can do " ja " mä osaan " eikä se  "vitsimäoonsurkeeenkäoohyvämissään" jonka yritin ottaa omakseni mutten sitten ihan täysin onnistunutkaan. Olen siis parantunut tuosta itsesyyttelyn suosta ja hakenut energiaa ja voimaa metsästä, puista ja kauniista iltaruskosta. Ei...