28.5.2022   Täällä taas pitkän kypsyttely paussin jälkeen.   Tämä kuva on kuopukseni maailmanvalloitukselta ja sopii hyvin omaankin sielunmaisemaani just nyt.  ” Uuden elämän värit” lukee Suomen NLP- yhdistyksen mieli-lehden kannessa. Niinpä, uudet on värit ja monet muutkin kuviot omassa elämässäni verrattuna siihen, mitä oli, kun viimeksi kirjoitin blogipostaukseni. Väliin on tullut korona, uusi työpaikka, kipuilut uuden edessä ja uuden kuluessa sekä monet prosessoidut tunnit omalla NLP opettaja matkallani. Paljon on yhdessä käveltyjä kilometrejä viimeisten kahden vuoden aikana. Yhdessä karvaherran ja yhdessä rakkaan kipparini kanssa, joka pysyy, tyynessä ja myrskyssä rinnallani ja minä myös hänen rinnallaan. Ja mistä kaikki muutos sitten lähti liikkeelle?   " If you think you can do it or if you think  you can´t you`re always  right" By Henry Ford   3/2020 on kuukausi, jolloin korona sulki suomen ja sitten koko muunkin maailma...

Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan ?  Vuosi sitten olin hieman hukassa jälleen kesälomani jälkeen ja mietin, miten ottaisin syksyn vastaan ja mistä löytäisin jälleen innon ja energian tulevien arjen rutiinien kohtaamiseen. Aurinkoinen ja lämmin hellekesäloma vesillä vaikutti yhä mielessäni ja kehossani ja ajatukseni lipuivat vähän väliä haaveellisina meren aalloille ja Suomen kauniiseen saaristoon. Arjen aloitus oli tahmeaa ja käyntiin pääseminen kesän jälkeen jokseenkin haastavaa. Ja sitten, kuin ihmeenä taivaalta, rakas ystäväni lähestyi minua kysymyksellä, että olisinko kiinnostunut työnohjauksesta, kun taas hänen ystävänsä opiskeli juuri alaa ja kaipasi ohjattavia. ” Ei ole todellista! ” mietin mielessäni ja vastasin heti, että todellakin olisin kiinnostunut ja että tämä olisi juuri sitä, mitä vailla olin ihanan kesän jälkeen. Tunnelma kohosi hetkessä ja intoni tulevaa syksyä ja työnohjausta kohtaan alkoi hiljalleen herätä ja tuntua kasvavana kuplintana sisälläni. ...

Istun aamiaispöytään vapaapäivän aamuna ja katselen ulos ikkunasta. Taivas on harmaa ja maanpintasateelta kostea. Suuret odotukset siitä, mitä tänään PITÄISI tehdä, pyörittävät mieltäni ja painavat harteitani asettaen ryhtini kumaraan. Heräsin hyvissä ajoin 6.30 vaikkei ollut herätystä, ja nousin jähmeine raajoineni istumaan. Modern Familyn muutaman jakson katsominenkaan   ei auttanut karistamaan yöllistä jäykkyyttä kehostani, joka jo huutelee lomalle ja mielellään vaan samoilisi merellä ja metsässä ja söisi mansikoita...  Mielen huijjaamista 😁 Aamupala on syöty mutta alakerran pyykkivuoret ovat yhä siellä ja pölykoirat kirmaavat lattioilla ja käyttämättömät vaatteet odottavat pääsyä UFFin kautta uusiin koteihin. Huoh... ja mansikatkin odottavat kaupassa juuri minua ja perhettäni, joka haluaa ne ostaa, säilöä tai vaan syödä ahnaasti suihinsa. Voi elämä ja sen eri vivahteet! Eikä olotilaani yhtään helpota sekään, että kiukuttelin illalla väsyneenä kipparilleni enkä e...

Herään juhannuspäivän aamuun kahdeksan maissa lähes virkeänä. Selkä ja hartiat ovat jäykät eilisestä Modern Family maratonista lattialla huonossa asennossa mutta mieli on kutakuinkin levännyt ja valmis ottamaan vastaan raikkaan ja aurinkoisen juhannuksen vesillä. Koti on kuitenkin kipparia lukuun ottamatta vielä hiljainen, joten lataan tarjottimelle aamupalani ja suuntaan siihen pihan ainoaan nurkkaan, johon aurinko paistaa heti aamusta ja aloitan jälleen kerran viherpihani ihailun siinä kahvia ryystäessäni. Pörröiset kimalaiset puskevat uhkean vartalonsa pelargonioihin ja muihin värikkäisiin kukkiin ja pienet jalat ruokaa pullollaan lentävät pesälleen vieden kuningattarelleen aamupalan samalla kun itse puraisen maukasta avokado-kaura leipääni antaumuksella. Voisiko kesäaamu olla upeampi?! Kun kahvikuppini on ryystetty tyhjäksi, istahtaa kippari siihen viereeni nauttimaan rauhallisesta aamusta. Siinä yhdessä filosofoimme hetken ja äkisti mieleeni ponnahtaa kuva rullalle k...

Vielä viimeiset kävelyt jäällä ennen kevään tuloa, ajattelin ja jatkoin määrätietoisesti tutkimusmatkaani, koska kaikki muutkin niin tekivät ja koska pilkkijäherra oli kertonut, että jään paksuus on vähintäänkin 40 cm niillä huudeilla joilla minäkin talsin ja tassuttelin.  Kävelin silti rantoja pitkin varmuuden vuoksi ja jään humahdellessa laajentumistaan, sain pieniä sykkeen nostatuksia ja lievää hermostumista siinä keskellä jäistä polkuani. Vannoin että tämä olisi viimeinen kerta tänä talvena. Viimeinen kerta kun astuisin enää tuolle jäälle jalallani.  Mutta sitten yöpakkaset jatkuivat ja päivisin aurinko helli meitä pohjolan asukkaita, joten uskalsin jälleen seuraavana päivänä tuolle kylmälle kulkureitille monien muiden ihmisten ja eläinten lailla.  Nuuhkin ilmaa keuhkojeni täydeltä ja hipsuttelin noita fantastisen kauniita kaisloja, jotka pumpulisina heiluivat helisten iltatuulessa. Niin kaunista ! Sydämeni meinasi vallan pakahtua tuosta kaikesta lupauksesta ...

Oletko kuullut tai lukenut Ilkka Koppelomäestä ja tämän perustmasta  "Uskalla Innostua " brändistä? Pienellä googletuksella hänen sivunsa löytyvät helposti ja samalla myös hänen tarjoamansa ilmaiset videokirjeet, joita hän mieluusti jakaa kaikille lukijoilleen. Tässä vuodenvaihteen aikana innostuin itsekkin surffailemaan netissä ja eksyin Ilkan sivuille mm. siitä syystä , että halusin tilata sieltä jälleen yhden kirjan, joka kiinnosti kovasti. Tästä innostuneena tilasin myös Ilkan viikkokirjeen sähköpostiini ja aloin toteuttaa hänen opillaan tulevan vuoden toiveita, tavoitteita ja toiveiden ja tavoitteiden visualisointeja .  ”One person can make a difference, and everyone should try.”  – JFK Kuinka ollakkaan, Ilkan  " teoriassa " on hyvin paljon samoja juttuja kuin Brian Maynen Goal Mapping filosofiassa, jota olen myös viime aikoina kovasti toteuttanut, sekä NLP : n perusolettamuksissa. Eli lyhyesti saat sen mihin keskität ajatuksesi ja se, mitä eniten ajatte...

Istahdan aamubussiin ja kaivan käsilaukustani nappikuulokkeet joista alan kuunnella rentouttavaa musiikkia ja kauniita sanoja, joista ammennan voimaa jälleen uuteen työpäivään. Lomasta on aikaa vasta reilu kuukausi ja mieli halajaa jo uuden auringon syliin ja uudelle lomalle rakkaaseen luontoon ja rakkaiden ihmisten pariin. Vaan arki on tullut ja sen myötä täydet bussit ja ne metron oranssit penkit joista luulin jo jokunen vuosi sitten päässeeni lopullisesti eroon, ainakin työmatkaliikenteessä. Noh, asiat ovat kuitenkin hyvin ja voinhan aina ajatella niin, että oranssi on energian ja intohimon väri ja saan siitä taas uutta voimaa alkavaan päivään....  Kaikenlaista jännää on kuitenkin kuulunut jo elokuun päiviin ja ehdin tässä suorittaa Green Cardinkin yhtenä viikonloppuna Vihdin viheriöillä puttaillen. Vielä on matkaa Minea Blomqvistin maailmaan mutta alkukipinä on puhallettu henkiin ja ensi kesänä saan itsekin osallistua hienoon Valkeala Invitation Golf turnaukseen muutenkin ...

Tovi on vierähtänyt festaritunnelmista ja työn arki on jälleen koittanut ihanien lipalatteluviikkojen jälkeen. Meille annettiin koulutuksessa tehtäväksi mallittaa jonkun mestarin joku tärkeä taito. Tämä liittyy NLP opintoihini ja siihen perusolettamukseen, että kuka vaan voi oppia mitä vaan, kun mallittaa taidon toiselta. Alkoi kuumeinen miettiminen ensinnäkin siitä, minkä taidon haluaisin oppia ja toiseksi siitä, kuka olisi tuo mestari, jolta sen taidon parhaiten oppisin ja jota ehtisin haastatella vielä ennen kesälomia, jotta voisin esittää oman mallitus tarinani opiskelukamuilleni heti elokuun alussa.  Kevään lämpöiset viikonloput kuluivat välillä maissa ja välillä merellä ja tuskailin aina silloin tällöin sen totuuden kanssa, etten saa aina asioita tehtyä ja niin tehokkaasti ja järjestelmällisesti kuin olisi tarve. Äkkiä ajatus kirkastui mielessäni ja totesin, että miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun tuttu mestari on kulkenut elämässäni jo parikymmentä vuott...