28.5.2022   Täällä taas pitkän kypsyttely paussin jälkeen.   Tämä kuva on kuopukseni maailmanvalloitukselta ja sopii hyvin omaankin sielunmaisemaani just nyt.  ” Uuden elämän värit” lukee Suomen NLP- yhdistyksen mieli-lehden kannessa. Niinpä, uudet on värit ja monet muutkin kuviot omassa elämässäni verrattuna siihen, mitä oli, kun viimeksi kirjoitin blogipostaukseni. Väliin on tullut korona, uusi työpaikka, kipuilut uuden edessä ja uuden kuluessa sekä monet prosessoidut tunnit omalla NLP opettaja matkallani. Paljon on yhdessä käveltyjä kilometrejä viimeisten kahden vuoden aikana. Yhdessä karvaherran ja yhdessä rakkaan kipparini kanssa, joka pysyy, tyynessä ja myrskyssä rinnallani ja minä myös hänen rinnallaan. Ja mistä kaikki muutos sitten lähti liikkeelle?   " If you think you can do it or if you think  you can´t you`re always  right" By Henry Ford   3/2020 on kuukausi, jolloin korona sulki suomen ja sitten koko muunkin maailma...

Tämän päivän kokemuksista inspiroituneena tartuin läppäriin ja päädyin kirjoittamaan ajatuksiani alas pitkästä aikaa, sillä uskomattoman paljon on tapahtunut asioita viime aikoina, vaikken ole niistä täällä kovaa hihkunutkaan. Peruutanpa hieman ajassa taaksepäin viime syksyyn eli syksyyn 2019. Olin nimittäin äkkiä tilanteessa, että töitä tuli ” ovista ja ikkunoista ” enkä aina enää itsekkään pysynyt perässä siinä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi ja minkä voisi jättää ehkä ensi viikolle. Pinnistelin työn rajaamisen aallonharjalla ja nipin napin sain tehtyä kaiken, mitä pitikin ja vieläpä lähes kiitettävin arvosanoin jos nyt numeerisilla arvosanoilla pitäisi prosessia arvottaa. Samaan aikaan aloitin NLP Trainer opinnot Veli-Matti Toivasen opissa ja jotenkin jaksoin tiiviit työviikot aina, kun tiesin, että kohta pääsen taas jäsentämään asioita ja muokkaamaan ajatuksiani ” NLP klaanin ” parissa ja vieläpä tiiviisti 3 päivää putkeen kerrallaan! Jotain kummallista alkoi kuitenki...

Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan ?  Vuosi sitten olin hieman hukassa jälleen kesälomani jälkeen ja mietin, miten ottaisin syksyn vastaan ja mistä löytäisin jälleen innon ja energian tulevien arjen rutiinien kohtaamiseen. Aurinkoinen ja lämmin hellekesäloma vesillä vaikutti yhä mielessäni ja kehossani ja ajatukseni lipuivat vähän väliä haaveellisina meren aalloille ja Suomen kauniiseen saaristoon. Arjen aloitus oli tahmeaa ja käyntiin pääseminen kesän jälkeen jokseenkin haastavaa. Ja sitten, kuin ihmeenä taivaalta, rakas ystäväni lähestyi minua kysymyksellä, että olisinko kiinnostunut työnohjauksesta, kun taas hänen ystävänsä opiskeli juuri alaa ja kaipasi ohjattavia. ” Ei ole todellista! ” mietin mielessäni ja vastasin heti, että todellakin olisin kiinnostunut ja että tämä olisi juuri sitä, mitä vailla olin ihanan kesän jälkeen. Tunnelma kohosi hetkessä ja intoni tulevaa syksyä ja työnohjausta kohtaan alkoi hiljalleen herätä ja tuntua kasvavana kuplintana sisälläni. ...

Kävipä sitten niin, että minulle siunaantui kaksi peräkkäistä vapaata viikonloppua tammikuulle, siis vapaata kaikista harrastuksista, ystäväriennoista, perhejutuista, parisuhdejuista tms. Siinä ihmeissäni käytin ensimmäisen viikonlopun ruumiinkulttuurin ylläpitoon saleillen ja hiihtäen ja laahustin kohti seuraava vapaata viikonloppua puoliraskain miettein, takana kuitenkin tehokas työviikko ja kahden päivän myyntikokouskin.  Onnentunteen kokemiseen tarvitaan tavallisesti saman verran aikaa kuin kellon vetämiseen. — Anton Tsehov Olin jo pyöritellyt pari viikkoa mielessäni museoreissua jonkun  ystävän kanssa mutten keksinyt kenen ja mihin museoon menisin ja menisinkö kuitenkin yksin enkä yhdessä jonkun toisen kanssa. Tyypillistä minua - käyttää energiaa tällaiseen pohtimseen aktiivsen tekemisen, kaverien kontaktoinnin ja aikataulun sopimisen sijaan. Taas toistaalta, joskus täytyykin odottaa, antaa ajan kuluja ja juuri ne oikeat jutut tapahtuvat juuri oikealla hetkell...

Hei pitkästä aikaa!! Elämä on vienyt vauhdilla paikasta toiseen ja iltaisin en ole enää jaksanut avata läppäriä ja ryhtyä kirjoittamaan, vaikka kirjoitettavaa toden teolla olisi ollutkin. Olen nimittäin ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut uuden, vahvemman minän rakentamisen. Ensin pienellä ruokarytmin ja ruokavalion muutoksella ja sen jälkeen vanhan lajini, saleilun, pariin palaten. Voin sanoa, että hartiajumit ovat lähes poissa jo nyt, kuukauden säännöllisten tangon vääntöjen jälkeen ja vääntöjä olen tehnyt vain kaksi kertaa viikossa. True Hearts 2017  Hienoa tuntea, kuinka uni on palannut ja kuinka nukahdan nyt paremmin kuin aiemmin, kun en katsele enää viimeisten uneen menoa edeltävien hetkien aikana puhelimen viimeisimpiä juoruja tai Iltalehden viimehetken lööppejä... Kyllä sitä ihminen saattaa olla hölmö, kun tuollaiseen sometukseen menee mukaan ja vielä menettää sillä hyvät unet! Keski-ikäisen kertomaa mutta niin totta. Kuva : Taitava tyttäreni...

Herään juhannuspäivän aamuun kahdeksan maissa lähes virkeänä. Selkä ja hartiat ovat jäykät eilisestä Modern Family maratonista lattialla huonossa asennossa mutta mieli on kutakuinkin levännyt ja valmis ottamaan vastaan raikkaan ja aurinkoisen juhannuksen vesillä. Koti on kuitenkin kipparia lukuun ottamatta vielä hiljainen, joten lataan tarjottimelle aamupalani ja suuntaan siihen pihan ainoaan nurkkaan, johon aurinko paistaa heti aamusta ja aloitan jälleen kerran viherpihani ihailun siinä kahvia ryystäessäni. Pörröiset kimalaiset puskevat uhkean vartalonsa pelargonioihin ja muihin värikkäisiin kukkiin ja pienet jalat ruokaa pullollaan lentävät pesälleen vieden kuningattarelleen aamupalan samalla kun itse puraisen maukasta avokado-kaura leipääni antaumuksella. Voisiko kesäaamu olla upeampi?! Kun kahvikuppini on ryystetty tyhjäksi, istahtaa kippari siihen viereeni nauttimaan rauhallisesta aamusta. Siinä yhdessä filosofoimme hetken ja äkisti mieleeni ponnahtaa kuva rullalle k...