Siirry pääsisältöön

Tekstit

Oivalluksia pyykkivuoren keskellä

Mielen värit <3 Lajittelin puhtaita pyykkejä, jotka olivat odottaneet kasassa viikon verran. Kuuntelin samalla tyttäreni Spotifyihin tekemää soittolistaa ja ajatukseni harhailivat noissa kauniissa sävelissä ja laulujen herkissä sanoissa. Vein puhtaan pipon sen omaan koriin eteiseen ja samalla kurkkasin ikkunasta ulos ja näin tintin syömässä lintulaudalla. Katseeni harhaili ja liikkui kadulle ja harmaaseen maisemaan, josta kaikki lumi oli sulanut ja jäljellä oli vain jäisiä läikkiä ja harmaata maata. Huoh. Ei ulos, ei ainakaan vielä. Jatkoin pyykin lajittelua ja sain kuin sainkin pyykkivuoren jakaantumaan nätteihin kasoihin jokaisen omiin koreihin. Meillä pyykkien lajittelun teen useimmiten minä. Se on helpompaa kuin teinin valjastaminen tuohon hommaan. He saavat tehdä sitten muita juttuja ja ottaa vastuuta yhteisestä kodista. Mieheni on oman rakkaan harrastuksensa parissa lumien keskellä eikä tule sieltä ihan heti takaisin. Nautin siitä, että hän saa tehdä sitä mistä eniten ...

Fyysisyyden ja ennakkoluulottomuuden vuosi 2017

Istun junnuni huoneessa ja surffaan verkokauppojen sivuilla popin soidessa rytmikkäästi taustalla. Tavoitteena löytää 17 vuotiaalle vaatteet ennen helmikuun loppua, hih.. .tai edes joku vaate kun kauppakierros veti vesiperän tuossa taannoin. Hermostuimme shoppailuun useiden satojen  muiden shoppailijoiden seassa. Edessäni loimoittaa kultainen aurinko, jota olen eilen aloittanut luonnostelemaan kun sain tuolta samaiselta teiniltäni tilauksen tehdä taidetta hänen huoneensa seinälle. Aikamoinen kunnian ja hyväksynnän osoitus lapselta äidilleen kun ottaa huomioon että teinejä pidetään yleisesti kovin kriittisinä kaikesta mahdollisesta. Jep. luovuutta siis tulossa ja pääsenkin käyttämään koko kehoani ( " liike - prinsiippi Vedic Art kielellä )  tuon seinän kuvittamisessa kun taas inspis iskee- jee!! Keskeneräinen luonnos.. Olen onnellinen että joulu on ohi ja että vuosikin on vaihtunut sillä tunnen luissani ja lihaksissani että tästä vuodesta tulee hyvä. Fyysisempi ja t...

Talven kosketus ja joulukuun auttavat energiat.

Talvi. Maisema on kevyen utuinen ja puut ovat kietoutuneet vaaleaan pakkasvaippaan vaikka lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella. Tunnelma tuolla ikkunan takana on jokseenkin pysähtynyt ja odottava. Vein linnuille lisää ruokaa koska heidän mökkinsä lattia oli tyhjä. Orava tai harakka kenties, oli käynyt jo napsimassa talipallon parempaan talteen. Joulua odottavat valot sulostuttavat meitä seinien sisä- ja ulkopuolella. Usein porraspielen lyhdyissä palaa tuli vielä pitkään sen jälkeenkin kun isännät ja emännät ovat menneet nukkumaan omiin pesiinsä. Nyt on rauhallinen ja hyvä hetki vaikkei se näin ole ollut tänä syksynä läheskään aina. Kaikki se työstä ja vapaa-ajasta kertynyt huoli ja stressi alkaa pikkuhiljaa luovuttaa otettaan tässä kehossa ja siirtyä taka-alalle.   Talven harmaan tunnelin päässä näkyy jo valoa ja kohta sitä näkyy vielä enemmän kun talvipäivänseisaus on ohitettu 21.12 ja päivä alkaa jälleen pidentyä, vaikkakin alkuun hiiren askelin. 21.12.2016 on...

Marraskuun mietteitä

Marraskuu toi meille pakkasen ja lumen. Alkuun kylmyys tuntui karmaisevalta ja viimeistään siinä vaiheessa kun venettä nostettiin vedestä juuri ennen lumituiskua, iski syksyn pimenevät illat alitajuntaani raskaasti. Kelloja siirrettiin talviaikaan ja yht äkkiä klo. 17.00 alkoi olla jo hämärää ja tunti siitä ihan pimeää. Kesti muutama päivä totutella mutta nyt tuntuu jo ihan hyvältä. Nautin siitä tunteesta, kun leuan kärki jäätyy talvisessa tuulessa ja siitä kun ripsiin alkaa takertua kauniita kiteitä ulkoilun jälkeen. Tosin kidekelejä ei ole ihan vielä ollut ja niitä ehkä saa hetken vielä odottaa. Ylen arkistosta. Ripustin tinteille ulos talipallot ja siemenkoneen ja siellä ne iloisesti aterioivat tälläkin hetkellä. Lumi on täynnä pieniä kynnenjälkiä kun talitintit, sinitiaiset ja hömötiaiset jatkavat ateriaansa valkoiseksi katetulla juhlapöydällään. Niin. Enää n. 5 kk ja taas alkaa illat olla valoisia! Elämä matelee eteenpäin ja ottaa välillä aimoloikkia kuten nyt, kun...

Meren raivoa ja lokakuun viimeisiä tyrskyjä

 Olimme kipparini kanssa vielä yhden kerran syysmyrskyissä merellä. Onneksi meidän rantautumispaikkaamme eivät nuo isot tyrskyt yltäneet vaan venhomme keinutteli siinä tyynen puolella hiljalleen puolelta toiselle. Keinuttelua ja lipalatusta oli kuitenkin senverran runsaasti,että tämä försti ei kyllä kovin sikeästi nukkunut paria viime yötä. Paluu kotiin ja kiinteän pöydän ääreen oli sanoinkuvaamattoman ihanaa tällä kertaa!  Mikä on tuo agressiivisuus ja hurja myrskyävä ja jollain muodoin vihainen energia mikä tuolla merellä myllertääkääkään ? Meri on aivankuin muuttunut ja hurjistunut jostain ja riehuu ja raivoaa heittäen vaahtopäitä ja sumusateita korkalle kallionlaelle jo parin vuorokauden ajan! Aurinko paistoi eilen hetken ja sitten illalla saapuivat pilvet  jotka vetivät maiseman entistä synkemmän näköiseksi ja joista sadekuurot kastelivat kalliot vaarillisen liukkaiksi. Luojan lykky, ettei tarvinnut olla tuolla puolen merta vaan siellä suojan puolella, veneen ...

HENGITÄ JA ELÄ

Kuohujen syksy. Mentaalimielessä. Istuimme iltaa ihanien ystävieni kanssa ja pähkäilimme maailmaa ja sen kieputusta keskiyön pimeyteen asti. Yksi asia oli kaikille yhteinen : Syksyn pimeys tulee ja sitä pitäisi päästä karkuun johonkin mutta mihin ? Sielu ja mieli kaipaa valoa kaamoksen keskelle ja valoa myös ajatuksille ja haaveille tuulettua ja rakentua vahvaksi mielen sopukkaan tehden sinne lämpöisen ja turvallisen pesän. Huomaan, että useat ihmiset ympärilläni etsivät jotain, ehkä mielen rauhaa tai tasapainoa, jotain mihin takertua ja mistä saada voimaa. Ympäröivä yhteiskunta ja - maailma on tällä hetkellä melkoisen vyörytyksen kourissa ja ikävät uutiset leviävät maailmalta ja maailmalle jatkuvasti. Ihmisillä on alinomainen  kiire ja tarve tehdä itsensä korvaamattomaksi, etenkin työelämässä, ja toisinaan tuntuu että korvaamattomuus tehdään hinnalla millä hyvänsä...   Olen itse miettinyt kovasti sitä, mistä tuo kiire oikein tulee ja miten sen voisi estää n...

Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen toiselle

Pieni laulu ihmisestä Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. - RIP Tommy Tabermann Miten elämänkirjo voikaan näyttäytyä noin suurilla silmillä ? Silmillä joilla Sinä katsot minua , Silmillä jotka hakevat tukea, apua ja ymmärrystä, Silmillä, jotka katsovat suoraan ja rehellisesti minua kohden - aivan kuin pienen lapsen maailmaa syleilevät silmät. Olet siinä juuri sellaisena kuin olet, ehkä vähän anteeksi pyytäen... Katsot suurilla ja luottavaisilla silmilläsi , jotka kuuluvat elämää jo kokeneelle setisenkymppiselle miehelle, isälle ja puolisolle. Kunpa sanani tavoittaisi sinussa jonkin pienen toivonkipinän ja kunpa saisit edes hetken hil...