Sydämeni laukkaa villisti ja ajatukseni leijuvat jälleen kerran tulevaisuus pilvissä. En malttaisi istua, rauhoittua, asettua mihinkään vaan haluaisin toteuttaa itseäni, kirjoittaa, laulaa, maalata ja nauraa nyt heti ja kokoajan. Kun oikeat ihmiset löytävät toistensa luo, purkautuu ilmoille mieletön energialataus. Positiivinen energia, joka kannattelee ja antaa voimaa vaikka yöunet jäisivätkin niukoiksi tai vaikka selässä tuntuisi aamukankeutta. Yritän pysyä nahoissani, tiskaan, laitan pyykkejä koneeseen, petaan sängyt ja keitän kahvia rakkaalleni. Silti tuo positiivinen tykytys jatkuu ja jatkuu ja ystäviltä saatu energia on kuin huume suonissani jota täytyy saada heti lisää ja lisää ja lisäää… Ymmärrän tavallaan minkä vain riippuvuuden pauloissa eläviä, tuo koukutuksen tunne on ylenpalttinen ja vie koko ajatusmaailman mukanaan. Arki. Otan arjen ristiriidat haasteena ja oman itseni kehittymisen paikkana. Olen saanut erittäin hyviä vinkkejä couchiltani, miten tietynlaiste...

Koti on hiljainen lokakuisena lauantaiaamuna. Teinit ovat yhä vuoteissaan ja nelijalkainen karvakaverikin on aamu-usvaisen lenkin jälkeen raukea. Hän painaa päänsä ison pehmokoiran poveen kun on ensin joogannut kanssani alaspäin katsovan koiran tahtiin. Selkäni on taas jäykkä mutta tällä kertaa siihen on mieltä kutkuttava syykin josta kerron kohta. Unisuus vähenee silmieni kulmista pikkuhiljaa muttei jätä niitä aivan täysin. Mieleni on yhä syvällä eilisillan tarinoissa ja ajatus juoksee vieläkin innosta laukaten.   Mieheni on pakannut sählykamansa jo tovi sitten ja startannut kohmeisen autonsa ja kääntänyt ratin kohti viikonlopun pelejä. Odotan pienellä jännityksellä tuleeko peleistä tällä kertaa virkeä ja sulavaliikkeinen puoliso vaiko keski-ikää lähestyvä herra, jolla on joku raajoista paketissa. Näin se meillä aina silloin tällöin menee nimittäin. Kuulostaako tutulta?   Mieleni palailee raukeana takaisin eilisillan tunnelmiin. Olen niin onnellinen, että olen saan...

 Viimeisen meriviikonlopun aloitus. Mittarissa +3C ja taivas täysin sininen ja aurinkoinen taivas. Voisiko paremmin alkaa lokakuun alun seikkailu ? Hyppäsin kipparin kyytiin " lennosta " töiden jälkeen, ajaen autolla kohtauspaikkaan. Kippari oli jo fiilistellyt vesillä yhden yön , todistaen mm. upeita revontulia, jotka minulta jäivät nyt vain haaveeksi tällä erää. Toppatakin vetskari kiinni, pipo päähän, tuultapitävää jalkoihin ja eikun menoksi ! Perillä saaressa meitä odotti kaunis ja jotenkin satumainen näky.Satoja meduusoja oli ajautunut rantamatalikkoon merilevien ja kivien kaveriksi. Niiden viimeiset päivät olivat käsillä(wikipedian mukaan meduusat " tuleva kuolemaan" Suomenlahden rannoille).  Ne liikkuivat kauniisti veden liikkeitä myötäillen, supistuen ja laajentuen, kunnes jähmettyvät kylmässä vedessä ja alkoivat nukkua ikuista untaan. Jotenkin niin surullista. Varsinkin, kun sää oli mitä parhain, aurinkoi paistoi  lämmittäen ja tuuli oli leuto ja ve...

Syksy on mennyt hujauksessa tähän saakka ja olen saanut kokea monia ihania ja mieleenpainuvia hetkiä työ- ja vapaa-ajan elämässäni. Viimeiset pari viikkoa olen ollut liekeissä kun olen päässyt osallistumaan työkykyjohtamisen päiville ja käyttämään työnantajani edustajana puheenvuoroja. Miten pienestä voi ihminen ollakaan kiitollinen ! Vietin myös ratkiriemukkaita hetkiä taannoin äitsykkäni kanssa, kun yhdessä kurvailimme sukuloimaan ja äitysykkä toimi live navigaattorina vieressäni lukien vanhaa maantiekarttaa, jonka reunat repsottivat ja jonka helmat oli kirjoitettu täyteen merkintöjä, mutta joka uskollisesti näytti meille reitit perille turvallisesti. Kun nuo työreissut oli tehty ja vähän nuutuneena raahustin kotiin, oli upeaa lähteä vielä viimeisen kerran syyskesän auringossa vesille ja nähdä ja kokea lämpö ja valo, joka taivaalta paistoi päällemme. Syyskesä on niin kaunis! Tänään viimeksi joogailin merenrannassa ja vedin keuhkoni täyteen tuota niin raikasta ja ihanaa saariston i...

Viikko töitä välissä ja vielä yksi ihana matka tällä kertaa aurinkoisilla vesillä edessä! Miehistö kutistui kahteen kun laivakoira ja kansihenkilöstö suuntasi muihin rientoihin , mutta se ei matkantekoa haittaisi koska aluksella touhuilee kuitenkin kaksi " lähes ammattilaista." Alkuun saimme pari pisaraa päällemme kun pöristelimme kaupungin mustaa taivasta karkuun luvattoman kovaa vauhtia meren päällä huudellen. Matkan edetessä sadepilvet väistyivät ja saimme nauttia tuulesta ja auringon lämmöstä. Ensimmäisten iltojen riemukkaiden kohtaamisten ja yöllisten karaokelaulantojen sekä loistavien löylyjen jälkeen saimme herkutella täysikuun sinisellä loistolla. Aah tuota nautintojen iltaa! Blue moon....   Kun fiilistelyjä oli mieli täynnä ja ulkona jo vähän viileni, oli hyvää aikaa ottaa pienet lautapeliskabat. Mutta koska kippari aina voitti, kiukustui first lady ja jätti pelit taas odottamaan seuraavaa merimatkaa... Kun kurkkasin tästä ikkunasta ja tässä ...