Terveisiä merilomalta ! Vaikka kesä on ollut sateinen, on siihen mahtunut myös aimo annos päivänpaistetta ja poutapilviä. Näin koimme ainakin asian kun puksuttelimme itäisellä suomenlahdella pari viikkoa heinäkuun alussa.   Kippari ajoi ja me miehistön jäsenet seurasimme ohikiitäviä maisemia ja yhdessä laivakoiran kanssa valmistauduimme aina köysien ja leppareiden kanssa seuraavaan maihinnousuun. Joskus (lähes aina) laivakoiralle tuli hätä kun vauhti hiipui ja satama lähestyi eikä vielä päässyt hyppäämään kannelta laiturille. Silloin se inkui ja vinkui nousevalla intonaatiolla ja hermostuneena kipuili vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle laidalle. Lajitoverivainaan vanhan pelkut kuitenkin auttoivat sen verran, että laivakoira ymmärsi, ettei mihinkään ole menoa ennen kuin ne oranssit pelkut otetaan pois päältä. Sellainen hauska kaveri tuo oli aluksellamme.   Laivakoirasta tuli myös mieleen Pyhtään Kaunissaari, joka oli jälleen vallan herttainen käyntikohde m...

Nostelin sisäkukat parvekkeelle ja asettelin ne varjon puolelle, niin, että auringon lämpö ja D-vitamiini pääsisi kuitenkin koskettamaan noita vahamaisia vihreitä lehtiä edes osittain päivän aikana. Siellä ne nyt ovat tyytyväisinä, ulkoruokinnassa ja keräämässä voimaa pitkää talvea varten. Rahapuu kukoistaa ja appelsiinipuun lehdet osoittavat kerrankin lähes ylöspäin tavanomaisen alaspäin roikkumisen sijaan. Kesä ja loma VOL 2 on alkanut ! Aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja sisällä on varmasti +27 C lämmintä. Niska on nihkeän hikinen ja selkärankaa pitkin valuu noro. Lähden karvakaverin kanssa lähirantaan heittämään palloa veteen ja viilentymään - taas kerran. Näin me olemme nyt tehneet joka päivä, minä ja hän, näiden helteiden aikana.   Siinä rantakalliolla jalkojani vedessä uittaen ja kaislojen miellyttävää tasaista liikettä katsellen minulle tulee hyvä olo. Maailma on kaunis ja loma on ihanaa aikaa. Tällä kertaa lomalle jäänti sujui jo melkein rutiinilla. J...

Pyörin ja hyörin ja lopulta nukahdan joskus 00 - 01 välillä. Aamuyöstä silmäni aukeavat - bling ! - kello 04-05.30. Jälleen pyörin ja hyörin kunnes nukahdan ja  herään vähemmän pirteänä jälleen uuteen päivään 8.30 maissa. Näin on jatkunut lähes koko vajaa kaksiviikkoisen lomani ajan. Noh. Lomalla voi onneksi kulkea vähän usvassa muutenkin ja ottaa tarvittaessa päiväunia silloin tällöin.   Juhannusruusu - juhannus tuli ja meni - vesisateessa, sumussa ja osin auringossakin ! Onnea kaikille kesäkuun lapsille !! " Pilvien alla, maapäällä... " Vähän ennen kesälomaa. Tällä hetkellä päänsisus näyttää kutakuinkin näin hattaralta - mistään ei saa kiinni mutta kovasti leijuttaa ! :D #visitfiland#kosket#kymenalakso Onnellinen on se ihminen, joka osaa nauttia pienistä asioista, arkipäiväisistä tapahtumista auringonpaisteesta, linnuista langoilla, aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta, aamun lehdestä postilaatikossa, vastaantulevasta ystävästä - Niin monet tav...

Loma. Missä on aurinko, helle ja lämmin hiekkaranta ?  Onnea kaikille koulunsa päättäneille. Omenapuu on kukkinut. Ugh.  Jotta lomalle voi päästä, täytyy ensin sunnuntaina hakata konetta ja tehdä kaikki rästihommat, joita ei ehtinyt tehdä silloin kun vielä oli töissä. Ja vaikka osa rästihommista onkin jo tehty, jää suuri osa vielä odottamaan lomalta paluuta. Tästä aiheutuu nukahtamattomuuskierre jolloin katse harhailee puhelimenruudulla, kyläpaikan vuoteessa, ensin 00, sitten 1 :ltä, 2:lta ja 3 :lta. Ja herätessä olo on jälleen tahmea ja jähmeä- kuin jyrän alle jäänyt. Kuulostaako tutulta? Loman pilkkominen useaan pieneen jaksoon ei ehkä olekaan ihan järkevää ja loman aloittaminen ennen Juhannusta tuntuu olevan vielä vähemmän järkevää. Ehkä tästä opin jotain, ehkä en. Päivä on sumuisen harmaa aamusta iltaan ja auton lämpömittari näyttää tasaisesti +12 C . Moottoritiellä roiskuu vesi ja tien pinta on routavaurioista kuopalla. Hurraa ! Suomen kesä. Yritän nautti...

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...