Oi oivallusten aikoja !   Maaliskuun viikot ovat olleet jokseenkin raskaan energian viikkoja. Autoon on tullut kolhuja ja itsetuntooni samoin. Kylmä business maailma on osoittanut kovalla kädellä sen, mihin suuntaan business on menossa ja miten isoja yrityksiä johdetaan. Olen joutunut katsomaan peiliin vähän väliä ja miettimään, että onko minussa syy tapahtumaan vai onko minun tapahtumani seuraus sattuneeseen. Itkupotku raivarit ovat käyneet mielessä mutta lenkkipolku on vielä toistaiseksi auttanut purkamaan nuo negatiiviset energiat kehostani. Pääsin jotenkin jo osan asioista yli, kunnes tuli revontulien energeettiset säteilyt ja heti perään tuo auringonpimennys. Alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että nainen 44 v on yhä herkempi luonnon mullistuksille ja arjesta poikkeavat energiat heilauttavat yhä herkemmin koko mielen ja kropan raiteiltaan.   Ehkä yö pyörimisillä ja noilla luonnon kuvioilla voisi olla oikeasti jokin yhteys…     Kävin Ilon ja Va...

Istuin työpöytäni ääressä perjantai iltapäivänä kello 15:45. Tuijotin mitään sanomattomin silmin tuota tuttua näyttöä ja yritin epätoivoisesti etsiä paikkaa, mistä voisin lisätä lomakkeen henkilöstöhallintojärjestelmään. En löytänyt ja lopulta en enää tiennyt mitä olin etsimässä. Minun oli pitänyt lähteä töistä jo ajoissa 14 :n jälkeen vaan en lähtenyt. Rationaalinen ajatuskyky oli kaikonnut jo kauan sitten enkä enää saanut mitään järkevää aikaiseksi. Silti vain istuin ja istuin. Lopulta ymmärsin sulkea koneeni, nousta tuolista ja suunnistaa kohti aurinkoista iltapäivää. Pieni harmitus ja itsesyytös takaraivossa kävelin ajokkini kyytiin ja käynnistin moottorin. Samalla mietin että mitä järkeä tässä työn tekemisessä tälla tavoin oikein on ?   Ajoin kotiin ja ihmettelin taas että mitä sitten. Koti oli tyhjä ja ihmettelin sen tyhjyyttä. Äkkiä mieleni valtasi yksinäisyyden ja ikävän tunne ja vanha marttyyri meinasi väksin nostaa päätään. Luin some päivityksiä ihmisiltä, joilla ...

Pallastunturin kiiltoa mennä vuosilta.  Heissan !  Olen huomannut nyt viimeistään, että työelämä syö aikaa ja energiaa luovalta kirjoittamiselta. Mutta ei pidä valittaa, niin mukavaa työssä käyminen kuitenkin on. Tai toisaalta... Tällä viikolla koin kaiken kolmen kuukauden uuden oppimisen ja vanhan kertaamisen painolastina harteillani. Laahustin 9 krs :n työhuoneeseeni ja toivoin ettei ketää tulisi vastaan eikä kellekkään tarvisi puhua yhtään mitään. Luikin kuin varas aamuyöstä omaan huoneeseeni ja painon oven tiiviisti lukkoon. Sitten repesin. Nyyhkin ja nojasin reisiini ja mietin että mitä hitsiä täällä oikein teen ? Kaikki arvot ja tavoitteet tässä työssä ovat omia idealismin rippeitäni vastaan. Tai siltä ainakin tuntui tuolla hetkellä. Nyyhkin itsesäälissä hetken rypien ja tuijotin tyhjin silmin vastapäisen rakennuksen harmaita seiniä. Miten tähän oikein päädyin ja vielä näin pian iloisen työhöpaluun jälkeen? Hetken siinä ihnettelin, hengitin syvään ja avasin ...

Ciao!  Saattelin mieheni kentälle ja ajoin itse kotiin. Pakkasin tavaroita kasseihin ja suunnistin kohti ihqun ystäväni rohkeaa ja arvostettavaa vetoa: itsepalvelukirppistä. Astuin sisälle tuonne raikkaisiin punamajakkamaisemiin ja mieleni täytti kepeä energia ja hersyvä huumori. Majakanvartija (joksi rakkaan suksipummikaverini olen nimennyt) oli ovella vastassa reilun halauksen kera ja saatteli minut turvallisesti omalle myyntipaikalleni. Olin otettu ja onnellinen ja olen vieläkin. Toivon kaikesta sydämestäni, että tuo Manskun Majakka löytää asiakkaansa ja että iloinen Majakanvartija saa leikkelettä leivän päälle ja iloisen elannon palkinnoksi rohkeasta vedostaan elämän keskellä. Jos nurkissasi siis pyörii ylimääräisiä asuja, kuppeja, kippoja, suksia, monoja, luistimia ja postinumerosi sattuu HSL:n bussien tai junien tai ratikoiden reitille – niin käytä tilaisuus hyväksesi ja käy sinäkin tunnustelemassa tuota energistä, jännittynyttä ja ikään kuin rakastunutta energiaa! Man...

Heippa taas pitkän tauon jälkeen! Kello on vasta 8.00 sunnuntaiaamuna, kun rakas puolisoni jo seisoo täydessä vapaalaskijan sotisovassaan ulko-ovella ja painelee kohti parkkipaikkaa leveä virne suupielissään. Minä puolestani pidättäydyn tyytyväisenä sisätiloissa niin aikaisin ja katselen vain ulkona maahan satanutta lumivaippaa. Hiljaa kipuan rappuset yläkertaan ja päästän nelijalkaisen keittiöön, jossa tarjoilen hänelle päivän ensimmäisen aterian. Syötyään ateriansa suurella ruokahalulla, röyhtäisee hän ja kipittää alakerran varastohuoneeseen huuliaan lipoen. Huokaan ja totean, että on ihanaa kun on sunnuntai ja rauha maassa. Tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi sain luovan aalloin ja istuin alas naputtelemaan ajatuksiani teille kaikille. Vakaa aikeeni pysyä ” jalat maassa ja mieli taivaassa ” koko työelämään paluuni ajan, romuttui jo alkumetreillä. En tiedä teistä muista, mutta minun on ollut äärettömän vaikeaa pitää luovuuden lähdettäni sykkimässä ja samal...

Hei kaikki,  Uusikuu ei ole yhtään auttanut levottomuuden rauhoittamisessa ainakaan... Ihmettelin, että miksi yhtäkkiä tuntuu siltä, että syksy olisi tullut vauhdilla ja että vähän väsyttää ja on jotenkin tunteikas olo aika-ajoin. Sitten luin Hesarista, että marraskuussa auringon valoa oli ollut vain 12 tuntia! No siinäpä tuo vastaus tulikin kummasteluihini. Olin unohtanut kaikessa työhönpaluuhehkutuksessani syksyn pimeyden ja harmauden ja sen, että päivät oikeasti ovat lyhyitä ja luonnonvalon määrä vähäinen. Heh. Tuon oivalluksen iltana kävelin bussilta kotiin. Oli pimeää ja harmaata ja ajatukset pyörivät tulevissa työjutuissa ja bussin alakuloisessa tunnelmassa. Askel askeleelta aloin hokea mielessäni mantran lailla sanoja ” en anna periksi! En anna periksi! En anna periksi…” Samalla nostin väkisin katseeni mustan lätäkköisen asvaltin pinnasta ylös, vedin keuhkot täyteen ilmaa, puhalsin rauhallisesti ilman ulos ja ulospuhalluksella asetin suupielet kauniisti ylöspä...

Tervehdys kaikki ihanat lukijani! Olen humaltunut töihin paluusta, jos nyt niin voisi tuota tunnetta kuvata. Vuosi teki todella hyvää ja tauko koko työelämään antoi minulle niin paljon voimaa ja energiaa että huh heijjaa! Olen löytänyt ja pitänyt oman tasapainoni ja oman sisäisen hiljaisuuden pisteeni. Mind fullnesista olen saanut apua keskelle työmatkan tai keskelle aivomyrskyn joka on haitannut nukkumana pääsyä. Olen vihdoinkin oppinut vapauttamaan ajatukseni kaikesta poukkoilevasta ajatusvirrasta silloin, kun se on ollut ihan ehdottaman tärkeää. Huomasin kyllä, että ensimmäisen viikon ajan kroppani kävi ylikierroksilla – positiivisesta odotuksesta - ja tästä johtuen yöt menivät kutakuinkin levottomasti pyörien ja tästä johtuen taas sain monen vuoden tauon jälkeen lahjaksi yskänrakon ylähuuleen. Heh.. Onneksi ei tarvinnut kieriä siksi että on työnkuormaa ja stressiä vaan siksi, että elämä kerta kaikkiaan on ollut niin ihanaa ettei malttaisi nukkua ollenkaan… Kahvitauko ty...