Ciao!  Saattelin mieheni kentälle ja ajoin itse kotiin. Pakkasin tavaroita kasseihin ja suunnistin kohti ihqun ystäväni rohkeaa ja arvostettavaa vetoa: itsepalvelukirppistä. Astuin sisälle tuonne raikkaisiin punamajakkamaisemiin ja mieleni täytti kepeä energia ja hersyvä huumori. Majakanvartija (joksi rakkaan suksipummikaverini olen nimennyt) oli ovella vastassa reilun halauksen kera ja saatteli minut turvallisesti omalle myyntipaikalleni. Olin otettu ja onnellinen ja olen vieläkin. Toivon kaikesta sydämestäni, että tuo Manskun Majakka löytää asiakkaansa ja että iloinen Majakanvartija saa leikkelettä leivän päälle ja iloisen elannon palkinnoksi rohkeasta vedostaan elämän keskellä. Jos nurkissasi siis pyörii ylimääräisiä asuja, kuppeja, kippoja, suksia, monoja, luistimia ja postinumerosi sattuu HSL:n bussien tai junien tai ratikoiden reitille – niin käytä tilaisuus hyväksesi ja käy sinäkin tunnustelemassa tuota energistä, jännittynyttä ja ikään kuin rakastunutta energiaa! Man...

Heippa taas pitkän tauon jälkeen! Kello on vasta 8.00 sunnuntaiaamuna, kun rakas puolisoni jo seisoo täydessä vapaalaskijan sotisovassaan ulko-ovella ja painelee kohti parkkipaikkaa leveä virne suupielissään. Minä puolestani pidättäydyn tyytyväisenä sisätiloissa niin aikaisin ja katselen vain ulkona maahan satanutta lumivaippaa. Hiljaa kipuan rappuset yläkertaan ja päästän nelijalkaisen keittiöön, jossa tarjoilen hänelle päivän ensimmäisen aterian. Syötyään ateriansa suurella ruokahalulla, röyhtäisee hän ja kipittää alakerran varastohuoneeseen huuliaan lipoen. Huokaan ja totean, että on ihanaa kun on sunnuntai ja rauha maassa. Tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi sain luovan aalloin ja istuin alas naputtelemaan ajatuksiani teille kaikille. Vakaa aikeeni pysyä ” jalat maassa ja mieli taivaassa ” koko työelämään paluuni ajan, romuttui jo alkumetreillä. En tiedä teistä muista, mutta minun on ollut äärettömän vaikeaa pitää luovuuden lähdettäni sykkimässä ja samal...

Hei kaikki,  Uusikuu ei ole yhtään auttanut levottomuuden rauhoittamisessa ainakaan... Ihmettelin, että miksi yhtäkkiä tuntuu siltä, että syksy olisi tullut vauhdilla ja että vähän väsyttää ja on jotenkin tunteikas olo aika-ajoin. Sitten luin Hesarista, että marraskuussa auringon valoa oli ollut vain 12 tuntia! No siinäpä tuo vastaus tulikin kummasteluihini. Olin unohtanut kaikessa työhönpaluuhehkutuksessani syksyn pimeyden ja harmauden ja sen, että päivät oikeasti ovat lyhyitä ja luonnonvalon määrä vähäinen. Heh. Tuon oivalluksen iltana kävelin bussilta kotiin. Oli pimeää ja harmaata ja ajatukset pyörivät tulevissa työjutuissa ja bussin alakuloisessa tunnelmassa. Askel askeleelta aloin hokea mielessäni mantran lailla sanoja ” en anna periksi! En anna periksi! En anna periksi…” Samalla nostin väkisin katseeni mustan lätäkköisen asvaltin pinnasta ylös, vedin keuhkot täyteen ilmaa, puhalsin rauhallisesti ilman ulos ja ulospuhalluksella asetin suupielet kauniisti ylöspä...

Tervehdys kaikki ihanat lukijani! Olen humaltunut töihin paluusta, jos nyt niin voisi tuota tunnetta kuvata. Vuosi teki todella hyvää ja tauko koko työelämään antoi minulle niin paljon voimaa ja energiaa että huh heijjaa! Olen löytänyt ja pitänyt oman tasapainoni ja oman sisäisen hiljaisuuden pisteeni. Mind fullnesista olen saanut apua keskelle työmatkan tai keskelle aivomyrskyn joka on haitannut nukkumana pääsyä. Olen vihdoinkin oppinut vapauttamaan ajatukseni kaikesta poukkoilevasta ajatusvirrasta silloin, kun se on ollut ihan ehdottaman tärkeää. Huomasin kyllä, että ensimmäisen viikon ajan kroppani kävi ylikierroksilla – positiivisesta odotuksesta - ja tästä johtuen yöt menivät kutakuinkin levottomasti pyörien ja tästä johtuen taas sain monen vuoden tauon jälkeen lahjaksi yskänrakon ylähuuleen. Heh.. Onneksi ei tarvinnut kieriä siksi että on työnkuormaa ja stressiä vaan siksi, että elämä kerta kaikkiaan on ollut niin ihanaa ettei malttaisi nukkua ollenkaan… Kahvitauko ty...

Ihanat ja rakkaat lukijani lähellä ja kaukana! C: Sanni  Olen pikkuhiljaa lipumassa takaisin työtätekevien joukkoon sekä fyysisesti että psyykkisesti.Ravistelen itseni hereille kodin lämmöstä ja ihanasta harhaan johtavasta joutilasajan horroksesta.  Kuulen jo, kuinka teinini hihkuvat mielessään helpotuksen hihkuja kun tietävät, että vain viikko enää niin koti on tyhjä iltapäivisin ja aamuisin!! Hassua. Mutta toisaalta niinhän sen pitääkin mennä. Enkä minä ole ollut todellakaan mikään pullantuoksuinen äiti tämän vapaavuoteni aikana. Tai ehkä kerran mutten yhtään enempää. Ja olenko suorittanut kaikki avoimen yliopiston " loppuelämän kannalta todella tärkeät opinnot?" EN! Hähää! Siitä saitte te, jotka epäilitte alun alkaenkin motivaatiotani tehdä akateemista tutkintoa. Heh.. tai sitten puhunkin tässä itselleni ja puhun pienellä äänellä mutta äärimmäisen tyytyväisenä. Luovuus,hulluus ja huumori käyvät käsi kädessä!  Olen saanut todella ladata virtaa tähän ...

Älä koskaan pelkää ilmaista sitä, mitä on sydämelläsi. Pienestä kipinästä kasvaa joskus liekki jonka loimussa voi monta kuukautta lämmitellä käsiään joku jota rakastat tai joku jonka tunnet vain ohimennen.   - Faith Baldwin Ystävät, matkat ja otetaan arjesta hatkat, Yhteiset ilot ja auringonkilot, Teinien heitot ja kiinalaiset keitot, Vaahterakujat ja suhteet lujat Näistä on tehty elämäni polku ja tie, Joka askel askeleelta eteenpäin vie Se tuo mieleen kirpeän pakkassään ja kirvoittaa filosoimaan pörröisen pään Suuri kiitollisuus kaikuu korvista Kun välillä malttaa irrottaa sorvista Ja kuunnella, kuulla vaan Miten ihanassa maailmassa asua saan . Unissa maailmani sekoittuu, Esiin astuu paljon ihmeellistä juttuu,  Alitajunta työstää tulkintaa, Ja elonmutkia paikoilleen asettaa... Luovuus ja kaikki sen ympärille kerätty Aikaisin arkiaamuina herätty,  Hiljaisuudesta nostettu siveltimen viiva,  ja istutett...

Tervehdys,  Tiedätkö sen tunteen, jonka nimi on odotus? Tunne joka täyttää mielesi ja koko kehosi kihelmöinnillä ja kutkutuksella? Tunne joka estää uneen pääsyn ja saa ajatukset pyörimään yhtä ja samaa rataa kerta toisensa jälkeen? Odotus… Jos olet äiti, saatat ehkä muistaa esikoisen odotuksen ja sen turhautumisen ja jännityksen tunteen kun aika laskettuun päivään lähenee … … ja sitten meneekin ohi että viuhuu. Tunteen, joka valtaa koko sisiäisen minän maailman   ja saa tunnustelemaan joka askelta, hengenvetoa  ja  jokaista pientäkin nipistystä minkä kehosi kokee liikkuessaan. Odottavan aika on pitkä – kuuluu sananparsi ja olen täysin samaa mieltä. Ensin odotin vuosi sitten päätöstä siitä, pääsenkö tälle opintovapaalle. Pääsin! Sitten alkoi odotus että voisin ilmoittautua tietyille aineopinnoille ja tutkielmaseminaariin. Pääsin ja läpäisin! Sitten odotin että tulee kesä ja yhtein...