Apartementoksemme oli kaunis! Istuin aamupalalla ja söin puolijäisiä vadelmia myslin ja luonnonjogurtin kera kuunellen Happoradion huimia sanoituksia samalla. Mieleni valui menneen viikonlopun seikkailuihin ja suupieleni kääntyivät väsyneeseen hymyyn. Kuinka kotiinpaluu voi ollakin niin erilainen kuin se ihana ja rentouttava paluu hotellihuoneen lämpöön, rauhaan ja kodin etäisyyteen? Tätä ihmettelin ja kuuntelin kuinka nelijalkaisen kaverini vatsasta kuului voimakkaita ruoansulatuksen ääniä. Oliko se taas syönyt viikonlopun aikana jotain mitä ei olisi pitänyt? Tulisiko tästä taas yksi uusi tunnin välein ulos metsään – päivä? Ehkei sentään. Toivottavasti. Viikonloppu oli sillekin ollut ilmeisen toiminnantäyteinen koska niin rauhallisesti se otti heti paikkansa asunnon viileimmässä kolkassa. Ilman vastaanhangoittelua. Budapest tuli nähtyä kävellen ja taas kävellen ja sen kauniita rakennuksia tuli ihailtua vähän joka puolelta. Matka alkoi tosin hienosti lentokentän läpiv...

Ciao!  Olen nuokkunut elokuun, potkinut kiviä lenkillä, tuskaillut tiukkoja akillesjänteitäni ja ontunut ilmeisen ilmeistä iskiaskankkuani, sitä oikeaa joka on kuulemma " isän puoli" kun vasen taas merkitsee äitiä. Sitten vaihtui kuu ja kävin taas treffaamassa  huumorintajuista ja tasapainoista, ihanan luovaa Vedic - Art maalausopeani (joka kertoi mm. tuosta isä/äiti jutusta...) .Tein nelijalkaisen kanssa ensin aamulenkin koska halusin (vaikka toinen teineistä olisi sen vienyt ulos mutten päästänyt - hih ! ). Nimittäin maalaaminen sujuu paljon paremmin kun keuhkot ja maalauslihakset on ensin ladattu raikkaalla ulkoilmalla. Noh. Nelijalkainen nuuhki, veti ja työnsi kuononsa jokaisen ruohonkorren juureen. Leuka väpättäen ja kuola suupielistä tirskuen se jatkoi kävelyään vastaanhangoitellen hyvistä hajuista aivan sekaisin. Minä taas haukottelin, haistelin (en tosin " kuono kiinni maassa..”) ja vedin hihnasta toiseen suuntaan. Syksy ja hajut, heh... Lenkin jäl...

Hei sun heiluvilles !  Pääsin vihoinkin englanninkurssille, joka pakollinen kaikille tutkintoa tavoitteleville opiskelijoille. Pontevin mielin astelin perjantai-iltana kohti Markkinointi-instituuttia ja hihittelin mielessäni tulevia helppoja päiviä tutun kielen parissa. Sitten opettajamme lätkäisi nenämme eteen ensimmäisen lähtötasotestin ja plups – kuvitelmat hyvästä kielipäästä haihtuivat saman tien. Mitä ihmeen ” academic – english ” slangia paperissa vilisikään?! ” I give you 10 minutes to do this test. No more. Read carefully the questions before answering …” Aapuuaa! Missä on oma ymmärrykseni ja kielipääni?? Ihmeellisiä sanoja vilisi tekstissä joka oli vain sivun pituinen. Jos olisin saanut rauhassa tankata koko tekstin sana sanalta ja käyttää siihen aikaa vaikka puoli tuntia, tulos olisi ollut aivan toinen kuin nyt. Yksi väittämä oikein kymmenestä. Ehkä tällä akateemisen tekstin lukemisen opettelu kurssilla on sittenkin joku tarkoituksena, ajattelin ja nöyräni avasin ...

          Jos et vielä tiedä, niin voin kertoa, että olen ihan lievästi astrologiaan hurahtanut ja tavallaan uskon, että tietyn tähtimerkin ihmisiä yhdistää tietyt asiat ja että tietyt tähtimerkit sopivat erityisen hyvin toisilleen jne. Tänään sain naureskella skorpioni äiteeni tempauksille ja temperamentille kun olimme vähän taas hupakkoreissulla kahdestaan. Koska koen nykyisin jo enemmän syvää sielunkumppanuutta äiteeni kanssa kuin perinteistä äiti-tytär – tunnetta, kuvaan tässä seuraavassa kirjoituksessani äitiäni nimellä Liisukka. Jos tiedät laulun ” tunnetko Liisukan, hei, hän rantaan pyykkiä vei…” niin voit hyräillä tuota sävelmää tätä lukiessasi. Liisukka sai kesällä päähänsä, että nyt hän muuttaa takaisin lapsuuden maisemiinsa pohjanmaan lakeuksien syliin. Hän suunnitteli ostavansa sieltä omakotitalon johon voisi mahdollisesti sitten majoittaa väkeä vähän kuin bed & breakfast – periaatteella. Me, puolisoni ja muut lähisukulaiset, olimme jo...

C Inge Löök Mummot merellä   Olen nyt jälkikasvuni kannustuksesta ja innoittamana siirtänyt blogini tänne bloggerin puolelle(samalla saan teknistä tukea paljon kokeneemmalta bloggaajalta - hih;)). Koska vasta aloittelen tämän työkalun kanssa niin pyydän kärsivällisyyttä - ulkoasu vasta muotoutuu... Mitä tulee omaan opiskeluuni niin siinä olen kokenut sellaisen todellisen notkahduksen nyt elokuussa. Ensimmäisen kerran koko opintovapaani aikana olen ollut turhautunut ja miettinyt vaikka mihin työnkuvaan palaamista. Onneksi kuitenkin järki on yleensä voittanut tunteen ja olen taas asettunut rooliini. Karvakaveri C Sanni   Jos vain jämähdän tuoliin tuijottaen apaattisena ruutua tekemättä mitään ja aikaa kuluu yli puoli tuntia (etenkin aamulla, ennen nelijalkaisen aamulenkkiä), niin eiköhön kohta pöydän alta ilmesty siihen kirjoittavan käden kainalon alle karvainen pää ja kostea kuono, joka alkaa pönkimään ja pönkimään kylkeeni niin kauan että nousen ylös,...