Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Ihan pimeetä!!

Hei kaikki,  Uusikuu ei ole yhtään auttanut levottomuuden rauhoittamisessa ainakaan... Ihmettelin, että miksi yhtäkkiä tuntuu siltä, että syksy olisi tullut vauhdilla ja että vähän väsyttää ja on jotenkin tunteikas olo aika-ajoin. Sitten luin Hesarista, että marraskuussa auringon valoa oli ollut vain 12 tuntia! No siinäpä tuo vastaus tulikin kummasteluihini. Olin unohtanut kaikessa työhönpaluuhehkutuksessani syksyn pimeyden ja harmauden ja sen, että päivät oikeasti ovat lyhyitä ja luonnonvalon määrä vähäinen. Heh. Tuon oivalluksen iltana kävelin bussilta kotiin. Oli pimeää ja harmaata ja ajatukset pyörivät tulevissa työjutuissa ja bussin alakuloisessa tunnelmassa. Askel askeleelta aloin hokea mielessäni mantran lailla sanoja ” en anna periksi! En anna periksi! En anna periksi…” Samalla nostin väkisin katseeni mustan lätäkköisen asvaltin pinnasta ylös, vedin keuhkot täyteen ilmaa, puhalsin rauhallisesti ilman ulos ja ulospuhalluksella asetin suupielet kauniisti ylöspä...

Mennään bussilla uuteen arkeen!

Tervehdys kaikki ihanat lukijani! Olen humaltunut töihin paluusta, jos nyt niin voisi tuota tunnetta kuvata. Vuosi teki todella hyvää ja tauko koko työelämään antoi minulle niin paljon voimaa ja energiaa että huh heijjaa! Olen löytänyt ja pitänyt oman tasapainoni ja oman sisäisen hiljaisuuden pisteeni. Mind fullnesista olen saanut apua keskelle työmatkan tai keskelle aivomyrskyn joka on haitannut nukkumana pääsyä. Olen vihdoinkin oppinut vapauttamaan ajatukseni kaikesta poukkoilevasta ajatusvirrasta silloin, kun se on ollut ihan ehdottaman tärkeää. Huomasin kyllä, että ensimmäisen viikon ajan kroppani kävi ylikierroksilla – positiivisesta odotuksesta - ja tästä johtuen yöt menivät kutakuinkin levottomasti pyörien ja tästä johtuen taas sain monen vuoden tauon jälkeen lahjaksi yskänrakon ylähuuleen. Heh.. Onneksi ei tarvinnut kieriä siksi että on työnkuormaa ja stressiä vaan siksi, että elämä kerta kaikkiaan on ollut niin ihanaa ettei malttaisi nukkua ollenkaan… Kahvitauko ty...

LOPUSSA KIITOS SEISOO !!

Ihanat ja rakkaat lukijani lähellä ja kaukana! C: Sanni  Olen pikkuhiljaa lipumassa takaisin työtätekevien joukkoon sekä fyysisesti että psyykkisesti.Ravistelen itseni hereille kodin lämmöstä ja ihanasta harhaan johtavasta joutilasajan horroksesta.  Kuulen jo, kuinka teinini hihkuvat mielessään helpotuksen hihkuja kun tietävät, että vain viikko enää niin koti on tyhjä iltapäivisin ja aamuisin!! Hassua. Mutta toisaalta niinhän sen pitääkin mennä. Enkä minä ole ollut todellakaan mikään pullantuoksuinen äiti tämän vapaavuoteni aikana. Tai ehkä kerran mutten yhtään enempää. Ja olenko suorittanut kaikki avoimen yliopiston " loppuelämän kannalta todella tärkeät opinnot?" EN! Hähää! Siitä saitte te, jotka epäilitte alun alkaenkin motivaatiotani tehdä akateemista tutkintoa. Heh.. tai sitten puhunkin tässä itselleni ja puhun pienellä äänellä mutta äärimmäisen tyytyväisenä. Luovuus,hulluus ja huumori käyvät käsi kädessä!  Olen saanut todella ladata virtaa tähän ...

Luovuuden ääniä

Älä koskaan pelkää ilmaista sitä, mitä on sydämelläsi. Pienestä kipinästä kasvaa joskus liekki jonka loimussa voi monta kuukautta lämmitellä käsiään joku jota rakastat tai joku jonka tunnet vain ohimennen.   - Faith Baldwin Ystävät, matkat ja otetaan arjesta hatkat, Yhteiset ilot ja auringonkilot, Teinien heitot ja kiinalaiset keitot, Vaahterakujat ja suhteet lujat Näistä on tehty elämäni polku ja tie, Joka askel askeleelta eteenpäin vie Se tuo mieleen kirpeän pakkassään ja kirvoittaa filosoimaan pörröisen pään Suuri kiitollisuus kaikuu korvista Kun välillä malttaa irrottaa sorvista Ja kuunnella, kuulla vaan Miten ihanassa maailmassa asua saan . Unissa maailmani sekoittuu, Esiin astuu paljon ihmeellistä juttuu,  Alitajunta työstää tulkintaa, Ja elonmutkia paikoilleen asettaa... Luovuus ja kaikki sen ympärille kerätty Aikaisin arkiaamuina herätty,  Hiljaisuudesta nostettu siveltimen viiva,  ja istutett...

9 KUUKAUDEN ODOTUS

Tervehdys,  Tiedätkö sen tunteen, jonka nimi on odotus? Tunne joka täyttää mielesi ja koko kehosi kihelmöinnillä ja kutkutuksella? Tunne joka estää uneen pääsyn ja saa ajatukset pyörimään yhtä ja samaa rataa kerta toisensa jälkeen? Odotus… Jos olet äiti, saatat ehkä muistaa esikoisen odotuksen ja sen turhautumisen ja jännityksen tunteen kun aika laskettuun päivään lähenee … … ja sitten meneekin ohi että viuhuu. Tunteen, joka valtaa koko sisiäisen minän maailman   ja saa tunnustelemaan joka askelta, hengenvetoa  ja  jokaista pientäkin nipistystä minkä kehosi kokee liikkuessaan. Odottavan aika on pitkä – kuuluu sananparsi ja olen täysin samaa mieltä. Ensin odotin vuosi sitten päätöstä siitä, pääsenkö tälle opintovapaalle. Pääsin! Sitten alkoi odotus että voisin ilmoittautua tietyille aineopinnoille ja tutkielmaseminaariin. Pääsin ja läpäisin! Sitten odotin että tulee kesä ja yhtein...

Syksy!

Heissan! Olen odottanut tätä ihanaa raikkautta ja tuulen tuiverrusta ja nyt se on saapunut luoksemme! Yhdessä päivässä kesä vaihtui syksyyn ja aurinko sateeseen. Mutta minä nautin, nautin ihan suunnattomasti siitä tunteesta kun posket ovat viileät ja kosteat lenkin jälkeen. Nautin siitä kun tuuli juuri ja juuri pääsee housun kankaasta läpi ja koskettaa reisien etupintaa. Silloin voin tihentää askeltani ja ottaa vaikka parit laukat tuon nelijalkaisen kanssa niin ei tule kylmä. Illat pimenevät ja tuovat oman tunnelmansa kotien sisälle. Kynttilät valaisevat toivoa ja uskoa tuleviin päiviin ja iltoihin ja antavat pehmeän sävyn perheen yhteisiin hetkiin. Olen syksy ja kevät ihminen ihan selvästi. Senverran paljon nautin kun on viileää, raikasta ja tuulista ja täytyy oikeasti vähän jo pukeutuakin tuonne ulos. Kuten tänään. Kaivoin jemmasta jälleen pipot ja hanskat ja suutuspäissäni kippasin ne kaikki siihen varastohuoneen lattialle kun en löytänyt sopivaa. Nelijalkainen vi...

Hempeitä tuokioita Paulo Coelhon kanssa

”Elämässä on hetkiä, jolloin ainoa vaihtoehto on menettää tilanteen hallinta. " Otan kahvikupin eteeni ja tuijotan sen mokanväriseen sisukseen Aamulenkki on tehty ja aamulehti luettu jalkapuoli lapsi viety kouluun ja toiselle viety samalla jumppahousut mies on saateltu jo aiemmin Kiinan koneeseen. ”Ne jotka eivät ole koskaan ottaneet riskejä, kykenevät vain näkemään toisten tappiot. " Mitä sitten? Veneen pressu on viety pesuun ja koti imuroitu ja kaupassa käyty. Mitä minulle kuuluu – kysyn itseltäni ja huokaan. Aurinko säestää kauniin arjen alkua maa on aamukasteesta vielä kostea ja linnut sirkuttavat omaa konserttiaan. Koti on hiljainen ja aikaa olisi vaikka mihin. Vinoon vääntynyt taulu odottaa korjausta. ”Vaikka löytäisit elämässäsi jotain tärkeää, se ei tarkoita sitä, että sinun tulisi luopua kaikesta muusta. " Veneen verhot odottavat silitystä ja nelijalkainen odottaa rapsutusta. Sittenkin. Kuitenkin. Nyt. T...