Siirry pääsisältöön

Syksy!

Heissan!


Olen odottanut tätä ihanaa raikkautta ja tuulen tuiverrusta ja nyt se on saapunut luoksemme! Yhdessä päivässä kesä vaihtui syksyyn ja aurinko sateeseen. Mutta minä nautin, nautin ihan suunnattomasti siitä tunteesta kun posket ovat viileät ja kosteat lenkin jälkeen. Nautin siitä kun tuuli juuri ja juuri pääsee housun kankaasta läpi ja koskettaa reisien etupintaa. Silloin voin tihentää askeltani ja ottaa vaikka parit laukat tuon nelijalkaisen kanssa niin ei tule kylmä. Illat pimenevät ja tuovat oman tunnelmansa kotien sisälle.



Kynttilät valaisevat toivoa ja uskoa tuleviin päiviin ja iltoihin ja antavat pehmeän sävyn perheen yhteisiin hetkiin. Olen syksy ja kevät ihminen ihan selvästi. Senverran paljon nautin kun on viileää, raikasta ja tuulista ja täytyy oikeasti vähän jo pukeutuakin tuonne ulos. Kuten tänään. Kaivoin jemmasta jälleen pipot ja hanskat ja suutuspäissäni kippasin ne kaikki siihen varastohuoneen lattialle kun en löytänyt sopivaa. Nelijalkainen vinkui ja vankui ja odotti että pääsisi jo rakkonsa tyhjentämään tuohon syksyiseen luontoon.


 Lopulta löysin ” juopon pipon” (tai siltä se ainakin minun meikittömässä päässäni näytti J ) joka on ostettu jälkikasvulle ja jolle se sopiikin niin hitsin hyvin ja on hänellä jopa trendikäs. No, pääasia että otsalohkoon ei pääse viimaa eivätkä korvat joudu armottoman syystuulen riepoteltaviksi. Eikä kukaan muu sitä paitsi liiku tuolla syysmetsässä kello 8-10 välillä arkiaamuisin joten so what miltä pääni näyttää. Lenkin jälkeen päätin kuitenkin lähteä jossain raossa etsimään kaupasta sellaista oikeanlaista pipoa ja oikeanlaista takkia ja housua syysmyrskyihin sitten kun en oikeasti iskevät päällemme täydellä höökillä.



”Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän”.
— Mike Dooley


Tunnelmallisia hetkiä luonnon värien ja kynttilänvalojen parissa ystävät hyvät,

XXXX Susanna 


JK. kuvat ovat vähän sieltä sun täältä :) 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...

Meren raivoa ja lokakuun viimeisiä tyrskyjä

 Olimme kipparini kanssa vielä yhden kerran syysmyrskyissä merellä. Onneksi meidän rantautumispaikkaamme eivät nuo isot tyrskyt yltäneet vaan venhomme keinutteli siinä tyynen puolella hiljalleen puolelta toiselle. Keinuttelua ja lipalatusta oli kuitenkin senverran runsaasti,että tämä försti ei kyllä kovin sikeästi nukkunut paria viime yötä. Paluu kotiin ja kiinteän pöydän ääreen oli sanoinkuvaamattoman ihanaa tällä kertaa!  Mikä on tuo agressiivisuus ja hurja myrskyävä ja jollain muodoin vihainen energia mikä tuolla merellä myllertääkääkään ? Meri on aivankuin muuttunut ja hurjistunut jostain ja riehuu ja raivoaa heittäen vaahtopäitä ja sumusateita korkalle kallionlaelle jo parin vuorokauden ajan! Aurinko paistoi eilen hetken ja sitten illalla saapuivat pilvet  jotka vetivät maiseman entistä synkemmän näköiseksi ja joista sadekuurot kastelivat kalliot vaarillisen liukkaiksi. Luojan lykky, ettei tarvinnut olla tuolla puolen merta vaan siellä suojan puolella, veneen ...