Talvi. Maisema on kevyen utuinen ja puut ovat kietoutuneet vaaleaan pakkasvaippaan vaikka lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella. Tunnelma tuolla ikkunan takana on jokseenkin pysähtynyt ja odottava. Vein linnuille lisää ruokaa koska heidän mökkinsä lattia oli tyhjä. Orava tai harakka kenties, oli käynyt jo napsimassa talipallon parempaan talteen. Joulua odottavat valot sulostuttavat meitä seinien sisä- ja ulkopuolella. Usein porraspielen lyhdyissä palaa tuli vielä pitkään sen jälkeenkin kun isännät ja emännät ovat menneet nukkumaan omiin pesiinsä. Nyt on rauhallinen ja hyvä hetki vaikkei se näin ole ollut tänä syksynä läheskään aina. Kaikki se työstä ja vapaa-ajasta kertynyt huoli ja stressi alkaa pikkuhiljaa luovuttaa otettaan tässä kehossa ja siirtyä taka-alalle.   Talven harmaan tunnelin päässä näkyy jo valoa ja kohta sitä näkyy vielä enemmän kun talvipäivänseisaus on ohitettu 21.12 ja päivä alkaa jälleen pidentyä, vaikkakin alkuun hiiren askelin. 21.12.2016 on...

Marraskuu toi meille pakkasen ja lumen. Alkuun kylmyys tuntui karmaisevalta ja viimeistään siinä vaiheessa kun venettä nostettiin vedestä juuri ennen lumituiskua, iski syksyn pimenevät illat alitajuntaani raskaasti. Kelloja siirrettiin talviaikaan ja yht äkkiä klo. 17.00 alkoi olla jo hämärää ja tunti siitä ihan pimeää. Kesti muutama päivä totutella mutta nyt tuntuu jo ihan hyvältä. Nautin siitä tunteesta, kun leuan kärki jäätyy talvisessa tuulessa ja siitä kun ripsiin alkaa takertua kauniita kiteitä ulkoilun jälkeen. Tosin kidekelejä ei ole ihan vielä ollut ja niitä ehkä saa hetken vielä odottaa. Ylen arkistosta. Ripustin tinteille ulos talipallot ja siemenkoneen ja siellä ne iloisesti aterioivat tälläkin hetkellä. Lumi on täynnä pieniä kynnenjälkiä kun talitintit, sinitiaiset ja hömötiaiset jatkavat ateriaansa valkoiseksi katetulla juhlapöydällään. Niin. Enää n. 5 kk ja taas alkaa illat olla valoisia! Elämä matelee eteenpäin ja ottaa välillä aimoloikkia kuten nyt, kun...

 Olimme kipparini kanssa vielä yhden kerran syysmyrskyissä merellä. Onneksi meidän rantautumispaikkaamme eivät nuo isot tyrskyt yltäneet vaan venhomme keinutteli siinä tyynen puolella hiljalleen puolelta toiselle. Keinuttelua ja lipalatusta oli kuitenkin senverran runsaasti,että tämä försti ei kyllä kovin sikeästi nukkunut paria viime yötä. Paluu kotiin ja kiinteän pöydän ääreen oli sanoinkuvaamattoman ihanaa tällä kertaa!  Mikä on tuo agressiivisuus ja hurja myrskyävä ja jollain muodoin vihainen energia mikä tuolla merellä myllertääkääkään ? Meri on aivankuin muuttunut ja hurjistunut jostain ja riehuu ja raivoaa heittäen vaahtopäitä ja sumusateita korkalle kallionlaelle jo parin vuorokauden ajan! Aurinko paistoi eilen hetken ja sitten illalla saapuivat pilvet  jotka vetivät maiseman entistä synkemmän näköiseksi ja joista sadekuurot kastelivat kalliot vaarillisen liukkaiksi. Luojan lykky, ettei tarvinnut olla tuolla puolen merta vaan siellä suojan puolella, veneen ...

Kuohujen syksy. Mentaalimielessä. Istuimme iltaa ihanien ystävieni kanssa ja pähkäilimme maailmaa ja sen kieputusta keskiyön pimeyteen asti. Yksi asia oli kaikille yhteinen : Syksyn pimeys tulee ja sitä pitäisi päästä karkuun johonkin mutta mihin ? Sielu ja mieli kaipaa valoa kaamoksen keskelle ja valoa myös ajatuksille ja haaveille tuulettua ja rakentua vahvaksi mielen sopukkaan tehden sinne lämpöisen ja turvallisen pesän. Huomaan, että useat ihmiset ympärilläni etsivät jotain, ehkä mielen rauhaa tai tasapainoa, jotain mihin takertua ja mistä saada voimaa. Ympäröivä yhteiskunta ja - maailma on tällä hetkellä melkoisen vyörytyksen kourissa ja ikävät uutiset leviävät maailmalta ja maailmalle jatkuvasti. Ihmisillä on alinomainen  kiire ja tarve tehdä itsensä korvaamattomaksi, etenkin työelämässä, ja toisinaan tuntuu että korvaamattomuus tehdään hinnalla millä hyvänsä...   Olen itse miettinyt kovasti sitä, mistä tuo kiire oikein tulee ja miten sen voisi estää n...

Pieni laulu ihmisestä Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. - RIP Tommy Tabermann Miten elämänkirjo voikaan näyttäytyä noin suurilla silmillä ? Silmillä joilla Sinä katsot minua , Silmillä jotka hakevat tukea, apua ja ymmärrystä, Silmillä, jotka katsovat suoraan ja rehellisesti minua kohden - aivan kuin pienen lapsen maailmaa syleilevät silmät. Olet siinä juuri sellaisena kuin olet, ehkä vähän anteeksi pyytäen... Katsot suurilla ja luottavaisilla silmilläsi , jotka kuuluvat elämää jo kokeneelle setisenkymppiselle miehelle, isälle ja puolisolle. Kunpa sanani tavoittaisi sinussa jonkin pienen toivonkipinän ja kunpa saisit edes hetken hil...

Tunnen rinnassani tykytystä, hyvänmielistä lykytystä, hyräilen ja hymyilen, kepposmielessä lymyilen.  Asiat ovat loksataneet paikoilleen ja tiedän nyt mistä tuun ja minne mä meen.     Syysvärien kanssa kilpaa paistattelen ja uusia ituja mielessäni maistattelen.      Kuinka voi ollakaan niin, että vastattu on mun haaveisiin!     Saan luoda ja tehdä ja toteuttaa, omaa intoa arjessa villinä jakaa.. Nähdään taas <3 Susanna K  

Espanjansiruetanat olivat syöneet ennen merimatkalle lähtöä istuttamani auringonkukat. Aivan täysin. Ja niin kun odotin, että nuo aurinkoiset olisivat minua vastassa monen viikon seilailun jälkeen vaan toisin kävi. Vaaleat varaston seinustalla roikkuvat silmäteräni olivat kasvaneet pituutta ja niiden varret olivat kellertävät kuivuudesta koska " täällä on satanut ihana sikana" esikoistani lainatakseni. Olikin satanut mutta sade ei vain ollut osunut räystään alle sillä kertaa... Noh. Monen viikon keinunnan jälkeen pääni oli hieman raskas kun kävelin kodissamme ees taas ja siirtelin pyykivuoria laukuista koneen eteen ja lajittelin niitä eri kasoihin samalla kun Kipparini viritteli pihallemme köysiviidakkoa jotta lakanat saisivat leveästi kuivahdella tuulen heilutellessa niiden helmoja.  Kuva liittyy ajatukseeni arjesta : Paljon päällekkäisiä asioita, jotka ovat hienossa järjestyksessä mieleni kiemuroissa. Pari pyykkikoneellista myöhemmin totesin, että nyt saa riit...