Siirry pääsisältöön

Kotiinpaluu


Espanjansiruetanat olivat syöneet ennen merimatkalle lähtöä istuttamani auringonkukat. Aivan täysin. Ja niin kun odotin, että nuo aurinkoiset olisivat minua vastassa monen viikon seilailun jälkeen vaan toisin kävi. Vaaleat varaston seinustalla roikkuvat silmäteräni olivat kasvaneet pituutta ja niiden varret olivat kellertävät kuivuudesta koska " täällä on satanut ihana sikana" esikoistani lainatakseni. Olikin satanut mutta sade ei vain ollut osunut räystään alle sillä kertaa... Noh. Monen viikon keinunnan jälkeen pääni oli hieman raskas kun kävelin kodissamme ees taas ja siirtelin pyykivuoria laukuista koneen eteen ja lajittelin niitä eri kasoihin samalla kun Kipparini viritteli pihallemme köysiviidakkoa jotta lakanat saisivat leveästi kuivahdella tuulen heilutellessa niiden helmoja.

Kuva liittyy ajatukseeni arjesta : Paljon päällekkäisiä asioita, jotka ovat hienossa järjestyksessä mieleni kiemuroissa.



Pari pyykkikoneellista myöhemmin totesin, että nyt saa riittää, kun kaikki mahdolliset kuivatusalustat oli jo käytetty. Oi kotiinpaluu ja oi pyykinpestävä arki! Mielessäni kiitin luontoäitiä siitä, että kotiinpaluun päivä oli lieveästi pilvinen, joka taas auttoi arkeen ja sisäelämiseen astumista. Ei harmittanut ihan niin paljon ja ahdistanut kun ilma ei ollutkaan enää tuulesta raikas eikä pyykit kuivuneet hetkessä kuten veneen kaiteella tapana oli.

Kaiken yritykseni jälkeen nämä pyykit halusivat kuivua väärään suuntaan, joten tämä on lopputulos!
Seuraavaksi lomalaisen hikinen ja lievästi päätäjomottava(aalloista siis...) olemus kiiruhti ruokakauppaan josta latasimme kuopuksen kanssa kärryn täyteen einestä jotta voisimme jälleen ravita kesäkehojamme kunnolla. Kun tulimme kotiin, kuului esikoiselta ihana " Jee! Jääkaapissa on taas paljon ruokaa! " huudahdus. Ilmeisesti hän oli jo nauttinut parhaat ateriat niistä aineksista, joita oli ostanut kun piti kotiamme pystyssä hetken ajan. Ei enää Bistron maukkaita purilaisia paattimme miehistölle,  eikä auringonlaskun katselua hyvän virvoikkeen kera, ainakaan toistaiseksi.


Ennen aalloille lähtöä olin istuttanut rahapuuni uuteen ruukkuun ja antanut sille uutta, ravitsevaa multaa jossa juurten olisi hyvä kasvaa. Olin siirtänyt sen myös ulkoruokinnalle ja nyt se tunkee ihan villinä uusia pieniä lehtiä sieltä sun täälä! Kyllä luonto on mainio kun se villiintyy kesästä, ihan niinkuin valtaosa meistä kaksijalkaisistakin.
 
 Myös koristeappelsiinipuu pääsi ulkoruokintaan muutamaski viikoksi ja se puskeekin nyt runsaasti kukannuppuja johon uusien hedelmien on sitten hyvä kasvaa. Mietin kovasti alkukeväästä, että mihin puutarhan kesäkukkiin nuo limaiset siruetanat eivät kiipeilisi ja päädyin istuttamaan pihalle paljon edullisia pelargonioita, laventelia ja markettaa. Näyttäisi siltä, että nuo ainakin ovat säilyneet ehjinä kesän yli. Lisäksi sirottelin koko pienen pihan täyteen vihreitä etanakarkotteita, joten niilläkin saattaa olla tekemistä tämän kesän vähäisempään sirustoon. Koiran kakkapussit ovat saaneet uuden käyttötarkoituksen etanantappajina :D
 Nyt on hyvä aika siirtää ajatukset pikkuhiljaa syksyyn ja arjen työkuvioihin kun lomaa on jäljellä kuitenkin vielä pari päivää. Tänä kesänä toimin kuten psykologit suosittelvat : Aloitin loman vajaasta viikosta ja palaan lomilta vajaaseen viikkoon. Ajatus tuosta tuntuu tällä hetkellä varsin hyvältä!
 
OIkein hyvää kypsänkesän aikaa sinulle ja muista levätä kun on levon hetki ja muista että " kun uskot unelmiisi, alat kulkea niitä kohti ( Tommy Hellsteniä lainatakseni ) ."
So long,
Susanna K
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää