Siirry pääsisältöön

Usvassa elämässä iloja ja onnen kyyneleitä

Koti on hiljainen lokakuisena lauantaiaamuna. Teinit ovat yhä vuoteissaan ja nelijalkainen karvakaverikin on aamu-usvaisen lenkin jälkeen raukea. Hän painaa päänsä ison pehmokoiran poveen kun on ensin joogannut kanssani alaspäin katsovan koiran tahtiin. Selkäni on taas jäykkä mutta tällä kertaa siihen on mieltä kutkuttava syykin josta kerron kohta. Unisuus vähenee silmieni kulmista pikkuhiljaa muttei jätä niitä aivan täysin. Mieleni on yhä syvällä eilisillan tarinoissa ja ajatus juoksee vieläkin innosta laukaten.  Mieheni on pakannut sählykamansa jo tovi sitten ja startannut kohmeisen autonsa ja kääntänyt ratin kohti viikonlopun pelejä. Odotan pienellä jännityksellä tuleeko peleistä tällä kertaa virkeä ja sulavaliikkeinen puoliso vaiko keski-ikää lähestyvä herra, jolla on joku raajoista paketissa. Näin se meillä aina silloin tällöin menee nimittäin. Kuulostaako tutulta?
 
Mieleni palailee raukeana takaisin eilisillan tunnelmiin. Olen niin onnellinen, että olen saanut jälleen tutustua iloisiin ja avoimiin ihmisiin. Olen saanut jakaa ja vastaanottaa rakastavaa energiaa ja olen saanut jälleen lisää ilmaa siipieni alle, siipien, jotka matkaavat kohti tulevaisuuden haaveita. Eilen sain istua iltaa lahjakkaiden naisten kanssa. Nauttia runotaitelijasta joka vielä turhan vaatimattomana ” pitelee kynttilää vakan alla ” vaikka voisi olla juhlittu taiteilija ja vielä tärkeämpää, voisi ilahduttaa satoja ihmisiä nerokkailla, hauskoilla ja rimmaavilla tarinoillaan. Miksi hyvät ja sydämestään kauniit ihmiset ovat usein niin kovin vaativia itseään kohtaan, eivätkä arvosta tarpeeksi  sitä lahjaa, jonka ovat syntyessään sydämeensä saaneet? Kenties tulevaisuudessa voin iloisesti jakaa tämän runotaiturin mietteitä ja antaa teidänkin kokea sitä samaa kikattavaa tunnetta, joka minut valtasi eilen kun taiteilijan teosta kuuntelin korvat hörölläni kynttilän valossa. Lahjakkuuksia oli eilen paljon ja energiat sen mukaiset. Laulu, soitto ja nauru raikasi ja vaikka saavuin kotiin pikkutunneilla, ei mikään kuplajuoma tai muukaan saa minua tänään tuntemana itseäni väsyneeksi vanhaksi naiseksi. Kiitos te ihanat käden elämänviivan tulkitsijat ja muut intuitiolla eläjät – teitte illastani jälleen ikimuistoisen!
Pientä kommellustakin sattui aamuyön tunteihin kun olin jättänyt avaimen kotiin enkä halunnut herättää tuota sählymestaria kesken unien. Naputtelin siinä mietteissäni ja jännittyneenä jälkikasvun ikkunaa ja salaa toivoin että tänä yönä hän olisi hereillä, kuten niin monena muunakin yönä aiemmin ja klo. 1.30 aikoihin. Koputtelin aikani saappaissani ja nylon sukkahousujen verhoamissa säärissäni hengityksen höyrytessä tähtikirkkaassa yössä. Meni hetki ja sen toinen teini, jonka ikkunaan en ollut koputellut, raotti ovea ja päästi minut sisään. Loppu hyvin kaikki hyvin siis.
 Tänä aamuna, kun lähes pirteäni pöngin yläkertaan kahvintuoksu sieraimissani oli mielessäni heti kirkkaana kuva ILOnTALOSTA. Kuulin nimittäin eilen, että sellainen olisi nyt myynnissä Pornaisten suunnalla. Saattaa olla, että seuraava päivitykseni koskeekin jälleen iloista parivaljakkoa joka on matkalla asuntonäyttöön vailla huolta huomisesta J Kuka tietää… Suuret tähtikuviot ovat kertoneet nimittäin että vuosi 2016 olisi varsinainen menestyksen vuosi tälle haaveiden keisarinnalle...
Haaveiden jälkeen suunnistimme sumuisten teiden kautta merenrantaan, jossa nelijalkainen sai jälleen tutut hepulit ja veti pentulaukkaa pitkin rantaa hiekka jaloista lentäen. Kun laukkaa oli tarpeeksi takana, ampaisi se mereen ja joi ahnaasti suolaista ja ravitsevaa merivettä kuono lähes kokonaan raikkaan veden syövereissä. Elämämme ehdoton ilo tai yksi iloista tässä elämänvaiheessa. Karvakaveri, LOL.
  
   Koska syysruska alkaa olla kohta ohi ja päivät sumuisia ja pimeitä, käytän tähän kuvituksena tämän aamuisia maisemia. Koitahan jaksaa tätä kaamosaikaa, minäkin yritän. Onnellisia lokakuun lopun päiviä Sinulle.
Hengitys huurussa kuljen
aamu-usvaisen maiseman sydämeeni suljen,
minun on hyvä ja ystävät tässä,
lähellä kaamoksessa, elämässä.
- Susanna K
 
Jk. Jäykän selän sain palkaksi eilisillan istumisista iloisessa seurassa - ei haittaa !
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää