Aikuisten hiekkalaatikolla ja vinkkejä ILOnTALON ohjelmaksi

Sydämeni laukkaa villisti ja ajatukseni leijuvat jälleen kerran tulevaisuus pilvissä. En malttaisi istua, rauhoittua, asettua mihinkään vaan haluaisin toteuttaa itseäni, kirjoittaa, laulaa, maalata ja nauraa nyt heti ja kokoajan. Kun oikeat ihmiset löytävät toistensa luo, purkautuu ilmoille mieletön energialataus. Positiivinen energia, joka kannattelee ja antaa voimaa vaikka yöunet jäisivätkin niukoiksi tai vaikka selässä tuntuisi aamukankeutta. Yritän pysyä nahoissani, tiskaan, laitan pyykkejä koneeseen, petaan sängyt ja keitän kahvia rakkaalleni. Silti tuo positiivinen tykytys jatkuu ja jatkuu ja ystäviltä saatu energia on kuin huume suonissani jota täytyy saada heti lisää ja lisää ja lisäää… Ymmärrän tavallaan minkä vain riippuvuuden pauloissa eläviä, tuo koukutuksen tunne on ylenpalttinen ja vie koko ajatusmaailman mukanaan.

Arki.

Otan arjen ristiriidat haasteena ja oman itseni kehittymisen paikkana. Olen saanut erittäin hyviä vinkkejä couchiltani, miten tietynlaisten henkilöiden kanssa kannattaa toimia. Milloin auttaa se, kun ankkuroi itsensä johonkin rauhalliseen paikkaan, mistä on saanut aiemminkin voimaa ja energiaa, ankkuroi itsensä tuonne rauhan tyyssijaan silloin, kun ahdistus keskustelussa alkaa nostaa kasvojaan ja kun vastapeluri ilmiselvästi yrittää käyttää valtaansa ja suista sinut raiteiltaan tai alistaan. Milloin taas auttaa se, että kuvittelee toisen puhuvan nopeutetulla moudilla, vähän kuin Aku Ankka tai Tiku ja Taku äänellä, takuttaen sanomaansa joka on lopulta ihan hölmö tai merkityksetön. Milloin taas auttaa se, että kuvittelee koko suomen itsensä taakse ja saa tuosta mielikuvasta voimaa haastaviin kohtaamisiin. Olen onnellinen, että polulleni on osunut tällainen couchi, jonka kanssa voin istua alas kun ottaa päähän ja jolta saan hauskoja vinkkejä ja menetelmiä, joiden avulla selviän taas päivän edesottamuksista. Vaikka työskentelen aikuisten parissa, tuntuu joskus siltä, että olen eksynyt hiekkalaatikolle, jossa huudetaan kovalla äänellä ” mä olen johtaja kunntele ja usko mua !! Tai ” mun koulu on ollut parempi kun sun koulu !” Noina hetkinä tekisi mieli olla se hiljainen ja vetäytyvä lapsi ja poistua paikalta ja mennä leikkimään ihan omia leikkejä sen kivan mielikuvitusystävän kanssa, joka ei koskaan sano rumasti ja jonka kanssa on aina yhtä iloista rallatella ja parannella maailmaa…

Elämää on nii paljon vielä edessä ja matkanvarrella on vielä niin paljon koettavaa ja opittavaa etten millään malttaisi odottaa tämän oven sulkeutumista ja sen toisen oven avautumista. Buddhan sanoin:” Ajatuksemme ovat kaikkein tärkeintä. Meistä tulee sitä mitä me ajattelemme”.

Haluaisin kuulla nyt Sinulta, mitä odottaisit päivältä, jolloin pääsisit työtovereittesi kanssa pitämään yhden päivän ” spontaania hauskaa ” ja jakamaan ajatuksia ilosta, onnesta ja rakkaudesta. Mitä kaikkea tuo päivä pitäisi sisällään toiminnan muodossa ja mitä henkisen kasvun muotoja/ oppeja siinä voisi olla?  Päivän ohjelmaksi on jo ehdotettu seuraavia : Tarinateatteri, polttopallo ja muut leikit, kehukuppi, mind fullness harjoitukset, maalaus, laulu, runon kirjoitus, selviytymisrata omalle tiimille/avioparille/kaveriporukalle/vanhemmille, mitä muuta ?

Kotkassa on tällainen jo ollutkin ja sittemmin suljetttu... Miksiköhän ...

Kerro myös, millaisessa paikassa olisit mieluusti yhden päivän ja maksaisitko itse ns. omakustannehintaan (ruoka, valmentaja ) siitä, että saisit nauraa ja iloita yhden päivän ajan työ- tai muiden ystäviesi seurassa. Voisitko matkustaa omalla autolla/julkisilla max 1.5 h aamulla ja illalla Ilon paikkaan ja voisitko sitoutua pitämään hauskaa vuorokauden ilman nautintoaineita?

Lähetän jokaiselle ideansa jakaneelle pienen yllätyksen joten inspiraatiot liikkeelle !

Kirjoita kommenttisi tänne alle :

Rakkain terveisin,

Susanna K