Hemma bra men Budapest

Apartementoksemme oli kaunis!

Istuin aamupalalla ja söin puolijäisiä vadelmia myslin ja luonnonjogurtin kera kuunellen Happoradion huimia sanoituksia samalla. Mieleni valui menneen viikonlopun seikkailuihin ja suupieleni kääntyivät väsyneeseen hymyyn. Kuinka kotiinpaluu voi ollakin niin erilainen kuin se ihana ja rentouttava paluu hotellihuoneen lämpöön, rauhaan ja kodin etäisyyteen? Tätä ihmettelin ja kuuntelin kuinka nelijalkaisen kaverini vatsasta kuului voimakkaita ruoansulatuksen ääniä. Oliko se taas syönyt viikonlopun aikana jotain mitä ei olisi pitänyt? Tulisiko tästä taas yksi uusi tunnin välein ulos metsään – päivä? Ehkei sentään. Toivottavasti. Viikonloppu oli sillekin ollut ilmeisen toiminnantäyteinen koska niin rauhallisesti se otti heti paikkansa asunnon viileimmässä kolkassa. Ilman vastaanhangoittelua.

Budapest tuli nähtyä kävellen ja taas kävellen ja sen kauniita rakennuksia tuli ihailtua vähän joka puolelta. Matka alkoi tosin hienosti lentokentän läpivalaisussa ja virkailijan tarkassa syynissä heti alkumetreillä. Heh. ”ne on varmaan nää uudet rintsikat jotka huutaa.. teräsrouva nääs …” Yritin siinä selitellä tullivirkailijalle ja läpi pääsin. Swiss armykinve sai matkustaa ihan noin vaan tyytyväisenä koneeseen tulevassa laukussani. Päästyämme Unkariin, oli meitä vastassa iloinen ja hyvät englanninkielen taidot omaava hotellin autonkuljettaja. Jutustelimme niitä näitä ja päivittelimme ihanaa kesää kun tienvarsi mittari näytti yhä +27 C ja aurinko paisto pilven takaa lämpöisesti.

Taiteilijat kohtaavat ;)

Tässä tulevaisuuden menopelikö minulle ja ukolleni?

 Purimme tavaramme pikaisesti ja eikun lenkkaria jalkaan ja kaupunkia kiertämään. Kiersimmekin urakalla ja illalla kaaduimme sänkyyn, minä ja mieheni, umpiuuvuksissa. Kauniit talot, Tonava, vuoret ja ihanat terassikahvilat joka puolella toivat niin rentoa kesän ja loman tunnelmaa kuin vain saattaa kuvitella. Kahvi siellä ja mojito tuolla (niitä sai muuten katukärryistä alkoholittomana noin eurolla). Hintataso kahviloissa ja ruokapaikoissa oli huikean edullinen. Jokiristeilyllä saimme vähän toisen näkövinkkelin kaupunkiin ja Margaret Islandin kävelyllä näimme myös huikeat uimastadionit ja hienot puistot joissa olisi ollut hyvä vaikka juosta lenkkiä. Mutta turistimatkalla ja näin lyhyellä vielä ei juokseminen oikein ole se pääasia. Ainakaan minulla.

Freedom Opera - ei toteutunut ulkona, kun alkoi sataa tihuuttaa emmekä jaksaneet rynniä oopperataloon sisälle muutaman sadan muun kanssa.

Kaiken kaikkiaan nautimme suunnattomasti matkasta ja sen annista, maisemista, ruoista ja kaikesta yhdessä olosta. 

Kotimatkalla kentällä jäin sitten taas ”kiinni” läpivalaisussa. Minut otettiin jälleen seuraan ja syynättiin päästä varpaisiin nilkkoja housujen vyötärönauhaa myöden. Taas ne samat” wonder brat”! ” I`m a steel lady – hih” yritin keventää. Samalla näin kuinka oma matkalukkuni meni sivu-urille ja sitä alettiin syynätä tarkkaan. Olin nähnyt tuon näyn jo silmieni edessä ja nyt se oli totta. Likaiset alusvaatteeni ja muut myttyyn sullotut hikiset vaatteet leviteltiin siihen liukuhihnalle ja laukkua tongittiin urakalla. Minun oli pakko mennä siihen väliin ja kaivaa esiin se, mitä ilmeisesti nyt Budan päässä sitten etsittiin mutta mikä Hki-Vantaan tarkastuksessa oli päässyt kuin koira veräjästä läpi läpivalaisun. ”It must this Swiss armyknive. It`s a gift that I got..” Eivät ottaneet tuota linkkaria minulta pois mutta ilmeisesti sain merkinnän johonkin rekisteriin koska lähtöportilla kone piipitti jälleen minun maihinnousukorttini kohdalla. ”Did You have some problems with the security earlier? ” Hetkeksi nieluuni nousi pieni möykky mutta se suli nopeasti ja yritin taas tarjota selitystä “it was probably my bra that caused the piping sound earlier….” Kiitos vaan Change ja ihmerintsikat jotka hälyttää lentokentän ” valheenpaljastustestissä! ” J 

Pääsin kuin pääsinkin siitä koneeseen, mutta vähän kyllä jännitin ilmaan nousuun saakka että näinköhän joku tulee ja vie minut raudoissa koneesta pois ja tarkempiin kuulusteluihin…

Sitten viime minuuteilla kun matkustamo oli jo täynnä, ryntäsi koneeseen sama virkailija, joka oli minua juuri siinä portilla kovistellut. Hetkeksi sykkeeni kohosi pari pykälää ja pidättelin hengitystä, kunnes tajusin että hän juoksi kertomaan kahdesta matkustajasta, jotka ilmeisesti eivät sitten ehtineetkään tuolle lennolle. Huoh. Pääsin kuin pääsinkin turvallisesti kotiin ja nauttimaan taas arjen opinnoista ja koiralenkeistä ja teinien jutuista. Olin toki ahkerakin tuolla minilomalla ja istuin pylly kiinni penkissä torstai-illan ja suoritin yhden verkkotentin josta sain jo arvostelunkin: kiitettävä! Jiihuu! Pääsenpä siis pian sivuaineopintojen pariin ja luulen, että otan kuitenkin luettavakseni johtamisen aineopinnot, niin paljon mielenkiintoisempia aiheita niistä löytyy kuin tuosta markkinoinnista.

Syksy jatkuu lämpöisenä ja minun kutkutukseni senkun pysyy. Malttamattomana odotan tulevia päiviä ja viikkoja ja kuukausia ja sitä, mitä ne tuovatkaan tullessaan. Tänään pohjustin jälleen yhden maalauskankaan ja sitten kun alkaa tarpeeksi keittää, niin ei muuta kun pensseli kouraan ja maalaan. Keittäminen valuu kummasti siihen kankaalle.

Lopuksi lainaan yhtä idoliani, joka ainakin osasi elää ja olla oma itsensä, So long,

“I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best.”

― Marilyn Monroe

XXXX Susanna K