Siirry pääsisältöön

Maalausta, ratsastusta ja veneen tyhjennystä - supersyyskuu!

Ciao! 

Olen nuokkunut elokuun, potkinut kiviä lenkillä, tuskaillut tiukkoja akillesjänteitäni ja ontunut ilmeisen ilmeistä iskiaskankkuani, sitä oikeaa joka on kuulemma " isän puoli" kun vasen taas merkitsee äitiä. Sitten vaihtui kuu ja kävin taas treffaamassa  huumorintajuista ja tasapainoista, ihanan luovaa Vedic - Art maalausopeani(joka kertoi mm. tuosta isä/äiti jutusta...).Tein nelijalkaisen kanssa ensin aamulenkin koska halusin (vaikka toinen teineistä olisi sen vienyt ulos mutten päästänyt - hih ! ). Nimittäin maalaaminen sujuu paljon paremmin kun keuhkot ja maalauslihakset on ensin ladattu raikkaalla ulkoilmalla. Noh. Nelijalkainen nuuhki, veti ja työnsi kuononsa jokaisen ruohonkorren juureen. Leuka väpättäen ja kuola suupielistä tirskuen se jatkoi kävelyään vastaanhangoitellen hyvistä hajuista aivan sekaisin. Minä taas haukottelin, haistelin (en tosin " kuono kiinni maassa..”) ja vedin hihnasta toiseen suuntaan. Syksy ja hajut, heh...



Lenkin jälkeen keräsin maalausvermeeni ja hyppäsin haukotellen sinisen kiiturini kyytiin. Iloisen aamukahvituokion ja rempseän naurun saatteleman maailmanparannustunnin jälkeen otin vanhan tauluni kainalooni, asettelin sen maalaustelineeseen ja aloin vedellä vanhan kuvan päälle valkoista pohjustusainetta. Pikkuhiljaa kellastunut merenpohjamaisema vuodelta 1999 hävisi uuden pinnan alle.  Miten vapauttavaa ja mitkä energiat! Huippua!! Sitten odottelua ja päälle uudet värit ja avot ja voilà, teos oli valmis. Lopputuloksena syntyi tämä " (työ)elämäntikapuut/elämänportaat " maalaus. Symbolistako?

Elämänportaat
Iloisena hymyillen ja itsekseni hyräillen tepastelin sitten uusi kuva kainalossani kohti sinistä kiituriani joka odotti uskollisena siinä neljän tunnin kiekkopaikalla. Ei sakkolappua tällä kertaa. Jes! Bussipysäkiltä luotiin kummastuneen uteliaita katseita rouvaan, joka lähes keinahteli  pikkutyttömäisesti eteenpäin saparoineen,  ja joka vielä naureskeli itsekseen taulu kainalossa! Elämä on vaan joskus NIIN ihanaa!


Hyvä tuuli jatkui jälkikasvun ratsastustuntia kuvatessa ja seuratessa. Suuri elämänilon kareilu oli hänen huulillaan ja koko ratsutytön olemuksesta henki ilo ja tyytyväisyys sitä hetkeä kohtaan, mikä oli menossa siellä satulassa. Kaksi liinaharjaa sopusovussa. Toisella vaaleanruskea - ja toisella elämänpunainen harja. Molempien harjat tuulessa hulmuten. Voi elämä, miten voitkaan taas sykähdyttää minua koko olemassaolollasi!

Tuuliharjat <3
Kotiin tullessa vene oli tyhjennetty talvea varten ja kaikki tekstiilit ja muut tavarat kannettu sisään ensi kesää odottamaan. Isä ja poika yhteistyössä. Upeeta! Tulkoon siis syksy ja kynttilät ja uudet urat ja tuulet ja ja ja ja… Malttaisinpa elää vain päivän kerrallaan kun nyt taas tuntuu niin kutkuttavalta varpaiden kärkiä myöden!

Veneen tyynyt - hyvää talvea! 
Iloista syyskuuta ja tunnelmallisia kynttilä iltoja, XOXO Susanna K

Maalari selfie :) 
Jk. 1) Kannatti oksentaa kaikki kertynyt kökkö ulos kun sai näin hienoa tilalle ;)

Jk. 2) Ainiin: piti vielä lisätä että venerannasta palasi iloinen nuori joka selvästi ilahtuneena totesi,että:" mun partsaleirille ostetut karkkipussit löytyi. Ne oli veneessä. ”Ja reippaana karkkipussia roikottaen harppoi hän pitkin raajoin omaan miehen luolaansa (Man Cave in english).
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää