Academic readingiä ja oksennusta

Hei sun heiluvilles ! 

Pääsin vihoinkin englanninkurssille, joka pakollinen kaikille tutkintoa tavoitteleville opiskelijoille. Pontevin mielin astelin perjantai-iltana kohti Markkinointi-instituuttia ja hihittelin mielessäni tulevia helppoja päiviä tutun kielen parissa. Sitten opettajamme lätkäisi nenämme eteen ensimmäisen lähtötasotestin ja plups – kuvitelmat hyvästä kielipäästä haihtuivat saman tien. Mitä ihmeen ” academic – english ” slangia paperissa vilisikään?! ” I give you 10 minutes to do this test. No more. Read carefully the questions before answering …” Aapuuaa! Missä on oma ymmärrykseni ja kielipääni?? Ihmeellisiä sanoja vilisi tekstissä joka oli vain sivun pituinen. Jos olisin saanut rauhassa tankata koko tekstin sana sanalta ja käyttää siihen aikaa vaikka puoli tuntia, tulos olisi ollut aivan toinen kuin nyt. Yksi väittämä oikein kymmenestä. Ehkä tällä akateemisen tekstin lukemisen opettelu kurssilla on sittenkin joku tarkoituksena, ajattelin ja nöyräni avasin korvani ja aloin kuunnella innostuvan opettajan vinkkejä ihan eri tavalla kuin alun ylimielisen tunnekuohun vallitessa kehossani.

Lauantaipäiväkin meni siellä luennoilla istuessa ja päivän päätteeksi olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Opinpa kuitenkin miten tekstiä kannattaa ensin skannata ja sitten skimmata tai toisinpäin, sen sijaan, että lukisi sana sanasta koko monen sadan sivuisen akateemisen eepoksen. Olisi ehkä ollut hyvä ottaa tämä enkun kurssi jo heti silloin alussa kun vasta kahlasin noita vieraskielisiä artikkeleita ja kirjoja läpi.

Lauantai-ilta meni jotenkin siinä koirapuiston ja kodin välillä ja kympinuutisten jälkeen tämä kuormituksella ollut aivokapasiteettini päätti että nyt riitti ja aloitti varsinaisen vellomisen kropassa. Pää pöntössä sitten tyhjensin kaiken maallisen mitä nyt vielä oli tyhjennettävissä ja kömmin sänkyyn. 

Kummallinen ilta kertakaikkisesti. Ihan kuin keho olisi antanut pienen opetuksen siitä, mitä tapahtuu jos sitä ei vaali hyvin. Ei syö järkevästi eikä ulkoile ja nuku riittävästi. Tiedä häntä.

Sunnuntainakin pääni on vielä jokseenkin pysähtynyt ja pitkä koiralenkki raikkaassa meri-ilmassa ei sekään auttanut heräämään tähän päivään. Kun ei tee mitään muuta kun makaa niin olo on siitäkin syyllinen ja tuntuu siltä että pitäsi kokoajan tehdä jotain hyödyllistä, siivota kaappeja, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa tai lukea tenttiin. Ajatus vain on niin jumissa ettei mikään edellä mainituista suju ja panostankin alkavaan viikkoon paremmin. Iloista eloa te kaikki ja voikaa hyvin, XOXO Susanna K