Olen miettinyt kovasti viimeaikoina yhtä asiaa. Lyhyesti sanottuna sitä, voiko sinun vastoinkäymisesi olla suurempi kuin minun jos en ole vielä kokenut sellaista elämämässäni, jota sinä olet kokenut ja jonka sinä koet erittäin rankaksi ? Onko niin, että minä en saa " valittaa " enkä voivotella elämän rankkuutta silloin, kun koen sen rankaksi, koska sinulla on aina oikeasti kuitenkin vielä rankempaa ja oikeus siitä valittaa ? Voiko olla niin, että jos ei ole vaikka kokenut läheisen kuolemaa, avioeroa tai oman lapsen vakavaa sairastumista, ei voi valittaa siitä, että asiat elämässä olisivat jotenkin huonosti tai että jossain vaiheessa elämän tietä itse kokisi sen rankaksi ?
Olen äärimmäisen positiivinen perusluonteeltani ja oppinut siihen kaiketi jo äidinmaidossa vauvana. Minun vanhempani ovat aina nähneet mieluummin puolitäyden kuin puolityhjän lasin ja joku on joskus minulle todennutkin ,että " sä nyt oot sellasiten onnellisten tähtien alla syntynyt! " Mutta onko se joltain toiselta pois, jos minä voin hyvin vaikka ehkä olisinkin kokenut omassa elämässäni asioita, jotka ovat kenties jättäneet arvet sisimpääni mutta joihin en ole jäänyt kiinni ? Onko se joltain toiselta pois, jos haluan valita mieluummin sen positiivisemman ja itseänikin kannustavamman vaihtoehdon näkökulmakseni kuin sen, josta jää paha ja ahdas mieli ja joka tekee arjesta raskasta kulkea ?
Tämänpäivän ( 22.1.2018 ) Hesarissa oli hyvä kirjoitus lumilautailijasta, joka oli menettänyt kätensä onnetomuudessa mutta silti tavoitteli paikkaa paraolympialaisista vähän päälle kolmikymppisenä. Siinä vasta hyvä asenne, puhuttamattakaan " Fight Back " Pekka Hyysalosta joka kirjaimellisesti nousi vaikeuksien kautta voittoon. Arvostan suuresti näiden kahden ( ja usean muunkin ) asennetta tähän elämään ! Miksi siis katsoa väkisin kieroon jos voi katsoa suoraankin ?
Jatkossa, kun ammut alas positiivisen kaverisi, kollegasi, kaupan kassasi lakonisesti toteamalla jotain tyyliin " pessimisti ei pety , " mieti voisitko kuitenkin sillä hetkellä valita sanomasi toisin ? Voisitko ehkä antaa postiivisen palautteen kassaneidin/herran/rouvan sujuvasta viivakoodin lukemisesta tai kertoa kumppanillesi miten paljon rakastat häntä juuri tänään ja juuri sillä hetkellä. Saatat hämmästyä sanomasi aikaansaamaamasta reaktiosta!
Vanha sananlasku sanoo "ettei kahta ilman kolmatta." Jotenkin olen tulkinnut tuon kovin negatiiviseksi aina ja niskakarvat tanassa odottanut " sitä kolmatta " sattuvaksi jos kaksi on jo vienyt yöunet tai aiheuttanut pikkuharmia perheessä tai perheen ulkopuolella. Viime perjantaina totesin kuitenkin, että myös hyvät uutiset tulevat kolmen sarjoissa. Ensin sain todella hyvän työvoitto puhelun eräältä asiakkaalta, sitten omaa siviilielämää sulostuttavan yllätyksen jonka jälkeen vielä yhden työhön liittyvän positiivisen jutun, jonka siivittämänä lähdin iloisesti viikonlopun viettoon.
Palatakseni vielä tuohon alun pohdintaani, totean vain, että kukin kantaa oman elämänsä kokoiset kuormat ja kenenkään kuormaa ei saa vähätellä. Minä kestän jonkun koettelemuksen paremmin kuin sinä ja sinua taas ei vaivaa se, mikä minulta vie yöunet ja laittaa elämäni tilapäiseen epäjärjestykseen. Jatketaan siis tästä eteenpäin ja annetaan jokaiselle ihmiselle arvostuksemme ja tuetaan toisimamme kun on tuen tarpeen aika.
Talviterveisin
Susanna K
Kommentit
Lähetä kommentti