ANTEEKSI

Istuin jälleen bussin penkille ja viritin kuulokkeet korviini antaen suloisen musiikin tuudittaa minut kauas pois tästä arkisesta bussimatkasta. Kun katselin kauniita ohivilistäviä maisemia, aloin ajatella anteeksi antoa ja anteeksi saamista ja mieleeni tulvahti tarina, jonka kuulin joskus vuosia, vuosia sitten. 

Kerron sen nyt teille ja toivon, että tarinani auttaisi edes yhtä henkilöä, joka mahdollisesti pähkäilsee samantyyppisissä tilanteissa elämässään tällä hetkellä. 

Tapahtuipa siis kerran, vuosia sitten.... 

Elämääni tuli tahtomattani henkilö joka todenteolla sai minut kyseenalaistamaan omaa osaamistani ihmisenä, ammattilaisena ja kollegana. Hän sai minun askeleeni tuntumaan raskailta joka-aamuisessa kulkemisessa ja hän myös aiheutti minulle yöllisiä painajaismaisia mietteitä ja lähes ajoi minut raiteiltani tuossa hetkessä. Eli kaikkea sitä, mitä hän ehkä tavoittelikin projisoidessaan omaa pahaa oloaan minuun, joka pyrin silloin olemaan innostava, kannustava ja positiivinen kaikessa tekemisessäni.

Hän sai minun askeleeni tuntumaan raskailta joka-aamuisessa kulkemisessa ja hän myös aiheutti minulle yöllisiä painajaismaisia mietteitä ja lähes ajoi minut raiteiltani tuossa hetkessä.

Kun vuodet ovat menneet ja tapahtumaan on tullut etäisyyttä, alan ymmärtää miksi hän käyttäytyi niin kuin käyttäytyi ja miksi hän otti minut silmätikukseen, tikuttaen niin kauan, että näki minun osittaisen epävarmuuteni lisääntyvän ja suojakuoreni murtuvan. Hänellä ei varmasti ollut hyvä olla omana itsenään ja hän varmasti kaipasi kipeästi näkyväksi tulemista, ehkä halaustakin ja henkilöä, joka kysyisi aidosti ”mitä sinulle kuuluu”, ottaisi kädestä ja johdattaisi elämän poluilla turvallisesti eteenpäin. Hän kenties kaipasi ihmistä ihmiselle ja tiimiin kuulumista ja kaikkea sitä hyvää ja iloista yhteistä tekemistä, joka aika-ajoin kumpusi minun sisältäni. Olen miettinyt monesti, että oliko hän ns. näkymätön lapsi, joka oli jäänyt ilman isän tai äidin tukea ja kannustusta elämän varhaisessa vaiheessa ja siksi reagoi niin kuin reagoi.

Olen miettinyt monesti nyt ja silloinkin, että oliko hän paljon puhuttu näkymätön lapsi, joka ei koskaan päässyt esiin lapsuudessaan ja joka aina jäi toisen varjoon tai ilman isän kannustusta ja tukea varhaisessa vaiheessa.

Minä olen valmis antamaan hänelle anteeksi, annan anteeksi kaikki ne puheet ja katseet ja eleet ja ilmeet joita sain kokea vuosia sitten. Annan anteeksi ne heitot, jotka saivat minut tuntemaan itseni pieneksi ja mitättömäksi. Annan kaiken tämän anteeksi hänelle ja toivon hänelle rakkaudentäyteistä elämää nyt ja aina ja toivon, että joku ihana onnen jyvä edes joskus tavoittaisi hänet ja antaisi hänen hehkua sellaisena erinomaisena ihmisenä kuin mikä hän sisimmiltään varmasti on. Sillä hän, kuten kaikki muutkin elävät olennot tämän maan päällä, on erinomainen oma itsensä ja saa näkyä ja loistaa ja kokea rakkautta, iloa ja elämästä hullaantumista.

Annan kaiken tämän anteeksi hänelle ja toivon hänelle rakkaudentäyteistä elämää nyt ja aina ja toivon, että joku ihana onnen jyvä edes joskus tavoittaisi hänet ja antaisi hänen hehkua sellaisena erinomaisena ihmisenä kuin mikä hän sisimmiltään varmasti on.

Kiitos kun opetit minulle paljon asioita myös itsestäni ihmisenä, naisena ja yhteisön jäsenenä. Kiitos että annoit ajattelemisen aihetta ja omalta osaltasi ohjasit minut oman sisäisen muutokseni polulle, joka on vielä  kesken mutta hyvässä vauhdissa jo itseni näköistä elämää kohden menossa.  Toivon Sinulle kaikkea hyvää nyt ja aina.

Tuon tarinan jälkeen minäkin koen voimistuneeni ja vahvistuneeni. Voin ammentaa elämän eri poluilta viisauksia ja hyödyntää niitä muiden ihmiseten tukemisessa. En toivo, että kukaan jää näkymättämäksi lapseksi, ainakaan minusta johtuvista syistä. 

Olen tässä. Olen läsnä. Näen sinut. 

Jos pidän vihreää oksaa sydämelläni, laulava lintu kyllä tulee.- Kiinalainen sananlasku