Siirry pääsisältöön

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii.

Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa,
paljon väkevää voimaa.
Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta,
paljon paljasta rohkeutta.
Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta
vain uskoa toiseen ihmiseen.
- Tommy Tabermann-
 
Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta sen aion kirjoittaa että livertelen onnesta täällä ja tänään! Olen onnellinen siitä että olen tässä ja nyt ja että olen terve ja että minulla on ihana perhe ja että läheiseni voivat hyvin ja ovat tiukasti elämässä kiinni. Tuota onnea haluan jakaa ja ripotella ympäristööni nyt ja aina. Tulkoon uusi kesä ja uusi ilomieli meille kaikille ! Auringon valossa on magiaa ja tuossa huimaavassa vihreydessä on sitä jotain joka laittaa sydämen tykyttämään ihan täysillä.
Kerran aloitettuasi uneksimisen
älä hetkeksikään lopeta.
Uneksi vain mahdottomia,
sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.
Ole hyvä unelmiasi kohtaan,
ja anna niiden toteutua.
Äläkä koskaan kuvittele,
että sinun unelmasi on ainoa.
Älä hämmästele ihmeitä,
iloitse niistä.
Kävele vetten päällä.
Herätä kuolleita henkiin.
Muista, että hymyily
on uneksimista
- Tommy Tabermann - 

Olen tässä. Olen läsnä. Näen Sinut. 
 Saavuin kotiin ja takapihan ihanaan makuhermoja huumaavaan grillatun ruoan tuoksuun. Siinä auringon lämmössä istuimme, rakkaanai ja minä, skoolaten elämän ihanuudelle ja kaikille uusille iduille joita meidän elämässämme kasvaa ja kukoistaa. Nostimme maljan keväälle, rakkaudelle ja elämälle.



Katson ulos ja olen pakahtua onnesta ja siitä tunteesta että kevättä ei voi ottaa minulta pois! Olen nauttinut jopa kaunniista lumisateesta joka on hienosti tuonut kevään vihreyteen puhtaan ja viattoman kontrastin. Katselin taannoin lumihiutaleita ja niiden kulkua sulaan maahan ja oi kuin ne näyttivät pumpulipalloilta, jotka leijailivat rauhaa tuoden ja suurenmoista kauneutta luoden kohti maanpintaa.  Olen romantikko ja unelmoija ja ylpeä siitä <3 
On tämä hauska tämä minun laumani. Eräs touhuaa prätkänsä parissa keskellä terassia, eräs nauttii kesäpäivästä kuvaten ratsastajia ja eräs on välillä autookuski, välillä grillmestari ja välillä koiran lenkittäjä samalla kun minä nautin ja prosessoin oman elämäni tavoitteita, suuntaviivoja ja fiiliksiä. Kaikilla on kuitenkin tärkeä tehtävä tässä meidän yhteisessä perhe oy ab : ssä. Nautin tästä niin kauan kun sitä kestää ja täysin sydämin ( tässä välissä karvaherra herää ja rientää keittiössä häärivän erään luokse ja kuonosta kasvavat karvat vain värisevät sen imiessä noita sulotuoksuja kuonoonsa ! ) . 
Tällä hetkellä olen kuin tuo alakuvan kasvi : tukka töttöröllä kevättä ja kesää kohden auringon loisteessa paistatellen. Kiitos tästä kaikesta.Kiitos ja voi hyvin <3 
Susanna K 
Suutele minulle siivet, en minä lennä pois,
minä vain levitän ne
suojaksi sinun yllesi,
veitseksi kuoleman kurkulle.
Jos lähdenkin, en minä
kauan viivy, pian minä luoksesi
palaan, sirpin sinä minulta saat
jolla niittää,
vasaran jolla rakentaa, ja ruukkuusi
siemeniä ja multaa.
Ja jos en palaisikaan, kanssani olisit
maailman halki, siipieni alla kuin kevättuuli.
(Tähtiä kämmenellä, 1974) Tommy Tabermann 

Kommentit

  1. Tää uus ulkoasu on kyllä tosi kiva nyt, vaikka itse sanonki! Ja perhe oy ab rulaa :D

    VastaaPoista
  2. Olipa kaunista! Sinun tekstistäsi voi aistia Tommy Tabermann-tyylistä ajatuksenjuoksua; sinulla vaan enemmän sanomaa.... Jatka samaan tyyliin niin pian olet Akateemisen Kirjakaupan kirjailijavieraana!

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka kauniisti sanottu, kiitos!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...

Meren raivoa ja lokakuun viimeisiä tyrskyjä

 Olimme kipparini kanssa vielä yhden kerran syysmyrskyissä merellä. Onneksi meidän rantautumispaikkaamme eivät nuo isot tyrskyt yltäneet vaan venhomme keinutteli siinä tyynen puolella hiljalleen puolelta toiselle. Keinuttelua ja lipalatusta oli kuitenkin senverran runsaasti,että tämä försti ei kyllä kovin sikeästi nukkunut paria viime yötä. Paluu kotiin ja kiinteän pöydän ääreen oli sanoinkuvaamattoman ihanaa tällä kertaa!  Mikä on tuo agressiivisuus ja hurja myrskyävä ja jollain muodoin vihainen energia mikä tuolla merellä myllertääkääkään ? Meri on aivankuin muuttunut ja hurjistunut jostain ja riehuu ja raivoaa heittäen vaahtopäitä ja sumusateita korkalle kallionlaelle jo parin vuorokauden ajan! Aurinko paistoi eilen hetken ja sitten illalla saapuivat pilvet  jotka vetivät maiseman entistä synkemmän näköiseksi ja joista sadekuurot kastelivat kalliot vaarillisen liukkaiksi. Luojan lykky, ettei tarvinnut olla tuolla puolen merta vaan siellä suojan puolella, veneen ...