Siirry pääsisältöön

Helatorstaina ihan pihalla



Helatorstai. 
Jokin minun pienessä mielessäni menee sekaisin keskellä viikkoa olevasta vapaapäivästä. Olen vähän väliä pakkaamassa tavaroitani koska ” huomenna lähden reissuun ” vaikka se huomenna onkin vasta lauantaina ja pakkaamista ei tarvitse tehdä pariin päivään (pakkaan muutenkin aina vasta edellisyönä jos olen johonkin lyhyeksi aikaa lähdössä! ). Koko keho on aivan sekaisin ja mieli herättelee ke-to välisenä yönä ensin klo. 03.45 ja sen jälkeen lopullisesti klo. 06.45 vaikka aikaa olisi nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Ja miten olinkaan odottanut tätä minibreikkiä keskellä viikkoa! 
  Aamu alkoi takkuisesti mutta sain kuin sainkin itseni unen tuhruisin silmin lenkille ja metsään karvaherran kanssa. Siinä minä menin reippain askelin perässä kun karvaherra piti huolen tahdista ja aurinko huolehti siitä, että ei ainakaan kylmä päässyt tulemaan.
Metsä ja merenranta lenkin jälkeen hörppäsin vettä ja aloin punnertaa esikoiseni minulle suunnittelemaa kehonpaino jumppaan. Avot teki kyllä taas järjettömän hyvää tuo pieni takapihapunnerrukseni, jopa niin hyvää, että otin siihen päälle ”rentoutumisen” joogamatollani. Hengitys meni syväksi sekunneissa ja tasainen kuorsaus täytti takapihan melko pian sen jälkeen kun olin lyönyt itseni levyksi terassin pari viikkoa sitten lakatuille lankuille. Havahduin syvästä koomastani siihen, kun karvaherra alkoi ensin vinkua ympärilläni ja lopulta antoi minulle märän suukon otsalle kun en suostunut heti liikahtamaan. Että sellainen aamupäivä.

 Lounaan ja lounas torkkujen jälkeen istunkin tässä, läppäri sylissäni ja kerään tarmoa lähteä puutarhakauppaan kukkaostoksille. Olen jokseenkin pihalla tästä päivästä ja monta vuotta karussa ollut yskänrokkokin on tullut taas kutittelemaan huultani iloisesti. Pitäisikö siis painaa jarrua vai antaa kaasun olla puolittain pohjassa ja suorittaa vain kaikki suunnitellut asiat ennen perjantaita ja työpäivää? Siinäpä vasta pulma! 


Parvekkeella istuessani lämmittää aurinko mukavasti ja kahvi kulkeutuu alta aikayksikön mukista suuhun ja herättelee tätä kehoa taas vähän lisää. Mielessäni muistelen edesmennyttä presidenttiämme, joka haudataan tänään tuhatpäisen väkijoukon osallistuessa hänen viimeiselle matkalleen.

 Ei olisi voinut olla hienompaa päivää saatella herra Koivistoa maan lepoon. Rauha hänen muistolleen ja osanottoni hänen omaisilleen jotka jatkavat yhä maanpäällistä elämäänsä. Hieno ura ja hienoa mies. 
Jos nyt lähden, ehdin vielä ostamaan ne myrkylliset perennat, joita olen suunnitellut ostavani siksi, etteivät siruetanat tykkää syödä taas tämänkin kesän kukkiani.  Kas kun nekään eivät kuulemma välitä myrkyllisistä kasveista ja sehän on minun mielelleni mannaa!  Ei muuta kuin kädet ensin autonrattiin ja sitten multaan.
Toivottavasti sinun Helatorstaisi sujui vähän enemmän hereillä ollen kuin minun….
So long, Susanna K
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää