Siirry pääsisältöön

Matkalla auringossa, hiekassa ja ... nudistien keskellä!




Seurueemme (minä sekä 16 ja 17 vuotiaat nuoret naiset) starttasi etelän matkan hiihtolomaviikon keskellä ja saapui perille aurinkoiselle aurinkorannikolle kuuden tunnin lentomatkan jälkeen intoa hihkuen, painellen lähes saman tien rannalle ja hiekkadyynejä ihmettelemään. Aurinko lämmitti suloisesti ja oli huima tunne heittää farkut ja hupparit viikoksi nurkkaan ja astella shortseissa tai simmareissa siitä eteenpäin päivittäin.
! 
Suunnitelma pienestä irtiotosta arjen keskellä alkoi muodostua joskus viime syksynä, kun karvaherramme kuopuksemme kera voitti Stadin Superkoira kisan ja sai palkinnoksi matkalahjakortin. Kerran jouduimme matkakohdetta muuttamaan kun alkuperäisen kohteen ranta oli remontissa, mutta nyt jälkeenpäin asiaa mietittyäni oli paikan vaihtaminen meille erittäin hyvä juttu!





 Välillä oli mukava grillata nahkaa kattoterassilla ja " vilvoitella " tuossa lämpöisessä porealtaassa ja ihailla samalla kauniita merimaisemia <3
 Hotellin altaassa oli aina tilaa :) 




Käydessämme  illallisella rannan ravintoloissa, saimme kovasti huomoita ja meidät muistettiin ilta illan jälkeen ravintoloiden ovilla lähinnä siitä, että kävelimme aina ohi ja lupasimme " huomenna" sitten tulla kyseiseen ravintolaan syömään. Paikallisen coctailbaarin sisäänheittäjäkin  yritti kovasti minulle vakuutella että ” hey.. they can drink (alcohol) if You are with them!” Vähän erilainen kulttuuri siellä Kanariansaarilla kuin meillä Suomessa. Kerran illallisen päätteeksi meille tuotiin kolme shottia(joissa keltaista makeaa paikallista likööriä). Neidit maistoivat irvistäen juomiaan ja jättivät juomat juomatta. Eikä kukaan kysellyt henkkareita tai epäillyt muutenkaan ketään alaikäiseksi... 



Hotellistamme oli hienot näkymät vuorille ja myös vastapäisen hotellin kattoterassille, jossa ihmiset ottivat aurinkoa luonnon nahkapaidoissaan, jotka huomasin vasta kun aloin suurentaa ottamani kuvaa! 



Kuusi kilometriä rantaa käveltäväksi ees sun taas. Aivan ihanaa! 
Kohti korkeuksissa kulkevaa rantabulevardia ja kodittomia kissoja joita oli paljon! Paikat olivat todella siistit jokapuolella. 

 Värejä ja luontoa ! 
 Täällä oli turvallista kulkea ja kävellä muiden skandinaavien ja eurooppalaisten kanssa. Valtaosa väestöstä oli eläkeläisiä ja sehän sopi meille! Yöunet olivat sikeitä ja kestivät 9-10 tuntia lähes joka yö. Kyllä mieli ja ruumis lepäsi tällä lomamatkalla.


Olen kasvanut kiinni mereen, huomasin sen nyt erittäin selvästi kulkiessani päivittäin rantaa edes takaisin ja kokiessani meren kutkuttelun säärissäni ja varpaissani.  Rohkenin meren syleilyyn vain kerran, sen verran se oli vielä viileää ja tuuli ihollani raikas ja kovimman auringon paahteen poistava. Kun rantaa kävelee 6 km suuntaansa ja tuijottaa vain rantaan huuhtoutuvia vaahtopäivät tai niitä vastaan käveleviä nahka-asussa kulkevia eläkeläisturisteja, ei tarvitse paljon arjen murheilla päätään vaivata. Parasta meditaatiota ja mindfullnessia oli tuo veteen tuijottaminen ja meren valtaisan pauhun kuunteleminen. Olin kuin Liisa Ihmememaassa koko viikon J



 
Ihanat matkaseuralaiseni kyllä saivat tällä kertaa vislaukset ja wau – huudot peräänsä ja kummasti pääsivät aina kadun yli kun yhdessä kulkivat. Heti. Testasin omaa vetovoimaani pari kertaa suojatietä ylittäessäni ja * yllätys yllätys * koko autoletka ohitti suojatien ennen minua! Ikä tekee tehtävänsä ja sain ainakin kulkea täysin rauhassa ja omissa maailmoissani nuo päivät jotka laahustelin rauhassa luontoa ihmetellen…

Kuulin kollegaltani, että pohjoisemmassa Saarilla oli ollut pilvisempää ja vain yksi rantapäivä, toisin kuin meidän kohteessamme Inglesissä, saimme maata köllöttää päivittäin altaalla tai rannassa ja käristää valkoista nahkaamme ihan huolella, auringon leikkiessä ihollamme. Kiitos ihanasta viikosta äiti-maa tai universumi tai Kanariansaaret tai ihan kuka vaan! Me ainakin nautimme täysin sydämin kaikesta siitä mitä luonto meille tarjosi viikon aikana.


" Vapaus tuo järjen, ja vie sen mennessään
Kun on kerran maistanut vapautta, 
ei muu enää maistu
Ja joka ei koskaan ole 
maistanut vapautta
ei ole maistanut yhtään mitään". 
Tommy Tabermaan

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää