Siirry pääsisältöön

Psykologiaa, kirjoittamista ja pilkkubikinien pakkaamista



Purppuraa ...
Istahdan sängylle ja avaan läppärin samalla, kun mielessäni risteilee kaikenlaisia ajatuksia tästä hetkestä ja tulevaisuudesta. Noin kymmenennen kerran sormeni kirjoittavat Jyväskylän avoimen yliopiston google hakuun ja alkavat sitten risteillä opintotarjonnan eri sivuilla.... Ja kuin yllättäen silmiini osuu jonkun sivun kätköistä kirjoittamisen perusopinnot! Bingo! Minähän rakastan kirjoittamista ja ajatusteni juoksuttelua valkoisilla sivuilla. Olen nimittäin pähkäillyt pääni puhki viime kuukaudet, että mistä ihmeestä löytäisin sellaisen opintokokonaisuuden, josta saisin ne kandista puuttuvat n. 60 opintopistettä kasaan ilman, että unohdan lukemani tekstin jo puolivälissä virkettä kuten jossain terveystiedon artikkelissa olisi saattanut käydä.

Viime viikonloppuna jätin auton " pienen " matkan päähän kotoa kun lähdin iltariennoille. Oli sitten mukava kävellä sitä karvaherran kanssa hakemaan ja nauttia n. 15 km :n verran kaunista kevätauringosta! Kyllä maistui päiväunet molemmille tuon lenkin jälkeen :D
Eli kirjoittamisen pariin siis. Sitten googlettelin vähän lisää ja mietin mitä muuta voisin lukea tuon kasvatustieteen paketin lisäksi? Mikä aine olisi sekä mielenkiintoista opiskella, että antaisi minulle entistä parempia valmiuksia työelämään ja nykytyöhöni asiakkaitten parissa? Jostain kirjoituksesta nousi esiin psykologia ja työpsykologia erityisesti, klikkasin linkin auki ja olinkin jo tuotantotalouden opintojen sivuilla. Noup. Ei minulle. Ihan niin kovasti en kaipaa työpsykologian pariin, että lukisin VIELÄ ylimääräiset 25 op tuotantotaloutta, en vaikka se varmasti olisikin kovin järkevää nykypäivän työelämä huomioiden. Pieni yliopisto opiskelijan liekki alkoi taas lepattaa sisälläni ja mietin että ehtisinkö jopa hankkia tieteellistä luettavaa mukaani, kun kohta suuntaan aurinkoon ja lämpöön...
 

Muistoja taannoisesta hemmottelupäivästä <3
Mietteeni tieteellisten artikkelien kahlaamisesta altaalla tai rantatuolilla tuli ja meni ja tyytyväisenä aloin pakata trendikkääseen NY matkalaukkuuni englanninkielistä hömppää, jotta ainakin kielivarastoni vähän vetristyisi kohta alkavalla lepolomalla. Siistit rantasandaalini löysivät tiensä matkalaukkuuni, samoin shortsit ja pilkkubikinit. Kohta koittaa siis valo ja ainakin + 15 astetta lämpöisempi ulkoilma kuin mitä täällä meidän kosteassa ja vähän sateisessa Etelä-Suomessa nyt on.
Aurinkolasit, novellit, aurinkorasvaa, bikinit, rantapyyhe...
Mieli ja sielu lepää näissä helmikuun auringonlaskuissa <3
Asiasta toiseen: Luin tänään taas Hesaria ja en meinannut pysyä jakkarallani, kun pääni nyökytteli niin kovasti seuraavan artikkelin tahtiin, jossa työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Manka Tampereen yliopistosta vinkkaa, miten lisäät työhösi iloa.: http://www.hs.fi/ura/art-2000005089274.html 

Fantastisen kauniita värejä taivaalla viime päivinä!
 Siinä kerrottiin mm. että" Työhyvinvointiin vaikuttavat esimies, organisaatio, työn sisältö, ryhmähenki – ja yksilö itse". Lisäksi siinä kehotettiin bongaamaan ilon aiheita, koska hyvät puolet korostuvat, kun niihin kiinnittää huomiota.  Taisin jo aiemmassa postauksessani tästä hehkuttaa mutta en aio ihan heti lopettaa koska nyt ollaan niin hyvän ja tärkeän asian äärellä.

Joskus on vaikeaa erottaa metsää puilta...
Kevään ensi säteet .
"Rakkaus ei ole toinen toisensa tuijottamista silmiin,
vaan katsomista yhdessä eteenpäin samaan suuntaan."
Iloista hiihtolomaa !
t.Susanna K

 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Meren raivoa ja lokakuun viimeisiä tyrskyjä

 Olimme kipparini kanssa vielä yhden kerran syysmyrskyissä merellä. Onneksi meidän rantautumispaikkaamme eivät nuo isot tyrskyt yltäneet vaan venhomme keinutteli siinä tyynen puolella hiljalleen puolelta toiselle. Keinuttelua ja lipalatusta oli kuitenkin senverran runsaasti,että tämä försti ei kyllä kovin sikeästi nukkunut paria viime yötä. Paluu kotiin ja kiinteän pöydän ääreen oli sanoinkuvaamattoman ihanaa tällä kertaa!  Mikä on tuo agressiivisuus ja hurja myrskyävä ja jollain muodoin vihainen energia mikä tuolla merellä myllertääkääkään ? Meri on aivankuin muuttunut ja hurjistunut jostain ja riehuu ja raivoaa heittäen vaahtopäitä ja sumusateita korkalle kallionlaelle jo parin vuorokauden ajan! Aurinko paistoi eilen hetken ja sitten illalla saapuivat pilvet  jotka vetivät maiseman entistä synkemmän näköiseksi ja joista sadekuurot kastelivat kalliot vaarillisen liukkaiksi. Luojan lykky, ettei tarvinnut olla tuolla puolen merta vaan siellä suojan puolella, veneen ...
Lähetä kommentti
Lue lisää