Fyysisyyden ja ennakkoluulottomuuden vuosi 2017

Istun junnuni huoneessa ja surffaan verkokauppojen sivuilla popin soidessa rytmikkäästi taustalla. Tavoitteena löytää 17 vuotiaalle vaatteet ennen helmikuun loppua, hih.. .tai edes joku vaate kun kauppakierros veti vesiperän tuossa taannoin. Hermostuimme shoppailuun useiden satojen  muiden shoppailijoiden seassa. Edessäni loimoittaa kultainen aurinko, jota olen eilen aloittanut luonnostelemaan kun sain tuolta samaiselta teiniltäni tilauksen tehdä taidetta hänen huoneensa seinälle. Aikamoinen kunnian ja hyväksynnän osoitus lapselta äidilleen kun ottaa huomioon että teinejä pidetään yleisesti kovin kriittisinä kaikesta mahdollisesta. Jep. luovuutta siis tulossa ja pääsenkin käyttämään koko kehoani ( " liike - prinsiippi Vedic Art kielellä )  tuon seinän kuvittamisessa kun taas inspis iskee- jee!!

Keskeneräinen luonnos..

Olen onnellinen että joulu on ohi ja että vuosikin on vaihtunut sillä tunnen luissani ja lihaksissani että tästä vuodesta tulee hyvä. Fyysisempi ja terveempi kuin mitä viime vuosi oli. Alan jo herätä taas tähän elämään aivan eritavalla kuin pariin vuoteen. Olemme käynnistäneet " rakkaani, sinusta on tullut pullukka- " projektin mieheni kanssa. Hän valmentaa ja minä juoksen, hiihdän, uin ja teen mitä vaan periaatteessa, mitä tuo valkku minun käskee tehdä. Ekat porrasjuoksut takana ja myös ekat hiihdot vedetty 2.8 km:n ladulla ( 4 kiekkaa)  ja uulalaa miten reidet ilmoittaa olostaan! Arvatkaa, miten poikki olin koko sen päivän, kun olin hiihtänyt ensin 11 km väliin vastatuulessa ja väliin ylämäkeen ristikäyntiä könyten ja ilman nesteytystä tietty ja myös ilman palautus- tai muitakaan juomia. Nooh... saunan jälkeen makasin kuin lahna sägyllä, kaikkien peittojen alla ja kun sieltä selvisin pikkuhiljaa elävien kirjoihin, söin kuin viidakkoon unohdettu villi-ihminen sen, mitä nopeasti sain jääkaapista lämmitettyä. Yökötti ja heikotti ja palelsi kun lapoin lohikeittoa ja ruisleipää sisuksiini. Ajatuksissani mietin, että ehkä sitten kun muutama vastaava lenkki on tehty, alkaa kehonikin tottua taas tuohon normaaliin rasitukseen ja palautuminen on pikkasen helpompaa kuin tuon ekan kerran jälkeen. Tosin ainahan joka asiassa on se eka kerta :)

Aion jatkaa tästä eteenpäinkin kehoni herättelyä ja jännityksellä odotan mitä minun henk. koht. valmentajani minulle keksii kun uusi viikko kohta alkaa kulkea kulkuaan. Hiihto on muuten ihan hirmuhauskaa !! Varsinkin 20 vuotta vanhoilla suksilla, jotka on tarkoitettu 13 kg kevyemmälle henkilölle kuin mikä niiden päällä innoissaan lykkii... Ei armoa...  Huomaan, että myös muu perhe on mukana tässä minun terveellisemmän elämän aloituksessani ja minua " tukemassa. " Sen verran hanakasti 17 veeni tarttui käsivarteeni ja siihen namipussukkaan, jonka olin ostanut toiselle teinilleni ja josta olin antamassa juuri maistisia goutsilleni... Ei epäilystäkään ettei minulla olisi kannustajia tässä perheessä ja tälle terveemmälle elämälle :D

 
 Karvavakeri sai pari viikkoa viettää virikkeellistä elämää kun sillä asui hoitokoira ja sen jälkeen kyläilykoira kaverina. Jälkimainittu oli niin mielenkiintoinen, että meidän karvatassun takapuoli nyki kovasti jenkan tahtia aina kun olivat ulkoilemassa pirteässä pakkassäässä emäntiensä kanssa! Tai näin minulle ainkin on kerrottu. Noh, nyt se karvatassu uhkea uros nukkuu parin viikon univelkojaan pois ja näyttäytyy lähinnä vain silloin, kun on ruoka-aika tai kun herkkupussin paperi rapisee tai kun täytyy taas mennä nukkumaan yöunille. Sellaista se koirakaverien elämä on toisinaan <3

http://flattielamaa.blogspot.fi/ Kuvassa meidän karvakaveri ja kameran takana Sanni <3

Fiilikset ovat kutakuinkin hyvät ja innokkaat kun vuosi on vaihtunut ja uutta vuotta kulunut jo kohta reilun viikon verran. Mitä kaikkea kivaa se tuokaan tullessaan... Siitä kuulette tulevissa postauksissani :)

 

Tarmokasta tammikuuta ja ottakaa elämästä ilo irti !

- Susanna K -