Siirry pääsisältöön

Oivalluksia pyykkivuoren keskellä


Mielen värit <3
Lajittelin puhtaita pyykkejä, jotka olivat odottaneet kasassa viikon verran. Kuuntelin samalla tyttäreni Spotifyihin tekemää soittolistaa ja ajatukseni harhailivat noissa kauniissa sävelissä ja laulujen herkissä sanoissa. Vein puhtaan pipon sen omaan koriin eteiseen ja samalla kurkkasin ikkunasta ulos ja näin tintin syömässä lintulaudalla. Katseeni harhaili ja liikkui kadulle ja harmaaseen maisemaan, josta kaikki lumi oli sulanut ja jäljellä oli vain jäisiä läikkiä ja harmaata maata. Huoh. Ei ulos, ei ainakaan vielä. Jatkoin pyykin lajittelua ja sain kuin sainkin pyykkivuoren jakaantumaan nätteihin kasoihin jokaisen omiin koreihin. Meillä pyykkien lajittelun teen useimmiten minä. Se on helpompaa kuin teinin valjastaminen tuohon hommaan. He saavat tehdä sitten muita juttuja ja ottaa vastuuta yhteisestä kodista. Mieheni on oman rakkaan harrastuksensa parissa lumien keskellä eikä tule sieltä ihan heti takaisin. Nautin siitä, että hän saa tehdä sitä mistä eniten tykkää.

Näissä mietteissä istahdin sovalle ja aloin naputtelemaan ajatuksiani virtuaalipaperille. Vaikka vähän harteissa tuntuu kireyttä ja pakaraa juilii, valitsen tänään rauhallisen tekemisen täällä kotona, enkä lähde hölkkäämään tuonne jäisille reiteille. Karvakaverikin lähti taas näyttelyhommiin ja yksi meistä laskee matikkaa, joten kotona on tällä hetkellä rauha ja hyvä olla. Kiitos siitä.

Olin tällä viikolla kuuntelemassa hyvinvointivalmentaja Marika Borgia Lions Ladyjen illassa työkavereiden kanssa ja voi vitsit miten taas nyökyttelin ja hihittelin mielessäni sitä Marikan viestiä! Osui ja upposi kertaheitolla. Tosin joku kollegoista taisi myöhemmin kerrata illan antia osin ” höpö höpö juttuna ” mutta minusta asia oli tärkeä ja ajankohtainen. Lyhyesti kerrottuna, hän puhui siitä, miten jokainen voi muokata omasta elämästään juuri sennäköisen kuin itse haluaa. Omat ajatukset, teot ja tunteet vaikuttavat siihen mitä olemme ja valitsemalla mieluummin sen puolitäyden kuin puolityhjän vesilasin, saatamme saada ihmeitä aikaiseksi omassa ja toistenkin elämässä. Olen pikkuhiljaa parin viime vuoden aikana alkanut itse opettelemaan pois ”sitku” elämästä ja ”pitäisi” tai ”voisi” sanojen viljelemisestä omassa maailmassani. Uskokaa pois, näin tehtyäni oloni on ollut tasapainoisempi ja olen ollut tyytyväisempi itseeni kun asioita on alkanutkin tapahtua ihan itsestään. Tosin vielä lankean silloin tällöin vihjaavaan ” pitäis varmaan viedä noi roskat ” – kommenttiin silloin, kun toinen on siinä vieressä kuulemassa…

Viime keväänä täällä...
Viime viikon sunnuntaina sain viettää ihanan hemmottelupäivän, kun ystäväni ja rohkea yrittäjänainen järjesti meille naisille meikki – ja kuvauspäivän. Vaikka oma tasapaino ja tyytyväisyys tulevatkin useimmiten sisältäpäin, tuntuu silti hyvältä nähdä itsensä täydessä tällingissä ja virkeän näköisenä kuvissa, jotka ihana ja kannustava terapeuttinen ihminen on ottanut. Kiitos siitäkin!

Tintit laulavat ja 16.30 on vielä valoisaa töistä kotiin ajaessa! Jee!! Kevään ensimmäiset merkit ovat jo ilmassa. Koin myös kolmannen ihanan ahaa elämyksen viime viikon kehityskeskustelussani. Olen onnellinen siitä, että minulla on esimies, joka kannustaa, haastaa sopivalla tavalla parempiin suorituksiin ja antaa rakentavaa palautetta kun on sen tarve, ollen kuitenkin aidosti läsnä hetkessä ja keskustelussa, katsoen suoraan silmiin ja ottaen minun kommenttini ” vakavasti.” Kiitos siitäkin. Aina ei ole ihan näin hyvin ollut.
Mukavaa elää tätä päivää sovussa, kun kenenkään kanssa ei tarvitse kulkea sukset ristissä ;)
Tästä kaikesta hyvästä olosta toivoisin voivani ammentaa energiaa arkeen itselleni ja myös läheisilleni. Vaikkei minusta opettajaa tulisikaan niin ainakin voin jakaa omaa hyvää ympärilleni ja esimerkilläni kannustaa muita. Hymy on ilmainen lahja ja sitä voi jakaa vaikka kuinka paljon. Myös positiivinen, kannustuksen sana kaverille saattaa tehdä tämän elämään ihmeitä, suosittelen koittamaan! Iloa alkavaan viikkoosi toivoo Susanna K <3
Photo By Terapia & Kuva Tanja Kuivalainen
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...