Siirry pääsisältöön

Päättäjäispäivänä

Suvivirsi. Kauniita nuoria neitoja hienoine helmoineen. Komeita nuoria miehiä hiukset taakse kammattuina, valkoiset paidat hohtaen ja puvun laskokset juuri oikeissa kohdissa. Katse silmiin ja kumarrus kun todistus annetaan. Opettajan halaus ja hyvän kesän toivotus. Ruusujen vaihto ja viimeinen kävely ja istuminen oman pulpetin ääreen. Sipinää ja supinaa arvosanoista ja suuret tuuletukset käytävillä kun keskiarvo todennäköisesti riittäisi toivottuun jatko-opiskelupaikkaan. Sellaista on ysien kevätjuhlassa ja juhlan jälkeisessä todistusten jaossa. Olin aika reipas ( taputtelin itseäni selkään :) ) ja juhlat menivät hienosti eikä silmäkulma kostunut yhtään. Kotona perinteinen perhe brunssi koulujen loppumisen kunniaksi, skoolaus Pommacilla ja mansikoita ja jäätelökakkua antaumuksella. Mutta sen jälkeen... koti hiljeni. Yksi suhahti omalla kevarillaan ystävien luokse ja toinen haettiin mautolla kuvaamaan lakkiaisia. Minä olin yhtäikkiä yksin huushollisamme, jossa vielä eilen kaikki neljä yhteen hiileen puhaltaen siivosimme ja hinkasimme hellepäivän iltapäivänä ja iltana kotiamme, jotta se olisi puhdas ja raikas kesän tulla.

Niin. Muutaman vuoden päästä koti hiljenee teinien kikatuksista ja meidän aikuisten huudoista siitä syystä että pitäisi tehdä jotain ( pestä pyykit, tiskata tiskit, viedä koiraa ulos jne. jne.). Alan jo valmistella itseni tuohon aikaan ja kevät keväältä koulujen päättäjäispäivä tuntuu haikeammalta ja haikemmalta vaikka toisaalta en ole vielä tähän hetkeen mennessä vuodattanut ainuttakaan kyyneltä !
Nautimme juuri hetki sitten puoisoni kanssa rauhallisen illlaisen täällä puolityhjässä ( mutta erittäin puhtaassa! ) kodissamme. Karvakuono kävi syömässä oman osuutensa uusista perunoista mutta muuten meillä oli hyvin harmoninen hetki klassisen musiikin siivittämänä. Jopa niin harmoninen, että tokaisin, että jatkossa meillä tulee olemaan ystäväbileet joka kevät päättäjäispäivänä :D Silloin ainakin huomio lasten kasvusta ohjautuu toisaalle ja tuo melankolia ei pääse niin kovasti painamaan harteita.

 
 

Noh, sateenkaaren tuolla puolen on kultaa tai miten se menikään, ja muutaman vuoden saamme todennäköisesti vielä komentaa näitä nuoriamme ennenkuin he suunnistavat kompassinsa vapaillimme vesille. Siihen saakka rakastamme, komennamme ja turhaudumme mutta käymme myös niitä niin ihania ja syvällisiä keskusteluaja näiden upeiden nuorten kanssa, keskusteluja jotka saavat asiat taas aivan uuteen mittasuhteeseen. Nuorissa on tulevaisuus. Always & Forever.
 
Rakkaudella ja Siirapilla tänään päättäjäispäivänä
,
Susanna K

Somewhere Over the Rainbow

Somewhere, over the rainbow, way up high
There's a land that I heard of once in a lullaby
Somewhere, over the rainbow, skies are blue
And the dreams that you dare to dream really do come true
Someday I'll wish upon a star
And wake up where the clouds are far behind me
Where troubles melt like lemon drops
Away above the chimney tops
That's where you'll find me
Somewhere over the rainbow, bluebirds fly
Birds fly over the rainbow
Why then, oh why can't I?
If happy little bluebirds fly
Beyond the rainbow
Why, oh why, can't I?
 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää