Valkoisia rappusia peittää mustaruskea noutajan karva. Ikkunat ovat pölystä harmaat ja nurkkia peittää erinäiset vaatekääröt ja tavarakasat. Keittiö on siivottu koska on äitienpäivä mutta muuten koti on kuin minä tahansa muuna päivänä näiden viimeisten viikkojen aikana, jolloin kokonaisvastuu on kaatunut tämän äidin harteille ja tämä äiti on mukavuudenhaluinen ja katsoo pyykkikasojen ja koirankarvojen yli. Hah ! Siitä saitte pölypunkit : kukoistakaa aivan rauhassa, ette te minusta ainakaan saa ylivaltaa! Miksi tähän on tultu ? Nooh... Meillä asuu nyt neljättä viikkoa sellainen saapasjalkakolli, joka jättää kulkiessaan peräänsä äänen joka kuulostaa kutakuinkin tältä : " Kop, kop, kop... " Ja " tömps, tömps, tömps " silloin kun mennään portaita. Ja teinit, nuo ihanat, rakkaat lapsukaiseni, jotka olen itse kasvattanut ( noh, saapasjalkakollin avulla tietysti ) ja jotka tänään odottivat minua iloisena kotiin minilomalta, vetäytyvät vaihvihkaa takavasemmalle jos uhkaa imurointi hugi tai jos äiti meinaa vähänkin " raivota " tekemättömistä kotitöistä ja siitä että kaikki kaatuu jälleen kerran äidin päälle....
Onneksi elämä on antanut minulle tähän tilanteeseen lehmän hermot ja kukaan ystävistänikään ei ole juuri nyt tulossa kylään etsimään sisustus - tai muitakaan vinkkejä. Niitä ei välttämättä näkyisi tyynyvuoren ja astiakasojen alta. Mutta uskallan silti sanoa että tässä huushollissa asuu melko tyytyväinen perhe noiden tuhansien pölykoirien lisäksi.
Mitä viime päivinä sitten on tapahtunut ? Olen jälleen imenyt pääni täyteen NLP mielikuvia ja työstänyt omia unelmiani kaksi pitkää päivää sisällä, auringon lämmittäessä ikkunalautoja ulkopuolella. Välillä meinaa usko hiipua koko unelmiini ja sitten toisena hetkenä olen jälleen seitsemännessä taivaassa kaikkien oivallusteni kanssa, joita olen kokenut viimeisten päivien kieputellessa mieltäni. Nyt täytyy jättää tuo ihana kehittämisprosessi kesätauolle ja jatkaa sitten elokuussa taas mielikuvaharjoitukisia. Väliajalla voisin ohjata vaikka sinua, jos koet tarvetta ja halua ja uskallusta ryhtyä minun ohjattavakseni NLP maailmaassa....
Loistava, suloinen ja lämmin kesä on nyt täällä. Tunnen sen turvonneissa nilkoissani ja kuumotuksena rinnassa, poskipäissä ja käsivarsissani. Hyvästä haaveet rypyttömästä ja maksaläiskättömästä ihosta ja auringon lämpö ja valo tervetuloa !
Intensiivisten opiskelupäivien jälkeen suunistimme karvakaverin kanssa Suomenlinnaan, jossa kadut oli pullollaan turisteja ja myös pullollaan turistien herkkuja kärkkyviä lokkeja ja kaiket paikat likaavia hanhia. Kiva oli turistien levittää retkihuopiaan kauniille ruohoniitylle kun niitty oli vuorattu hanhen sillä itsellään. Jaiks...
Kävin juuri heittämässä karvakaverin kanssa iltalenkin ihastellen samalla laskevan auringon kajoa. Sen jälkeen tartuin tarmokkaasti imurin varteen, koska toiselta teiniltäni saatu imurointi lahjakortti ei ollut tänään (yllätys, yllätys... ) voimassa. Seuraavaksi nostelen pyykit ja astun raikastavan vesisuihkun alle ja toivotan uuden viikon tervetulleeksi luokseni.
Nämä lopputekstit naputtelin 17 veen vanhalla läppärillä josta puuttuu näppäimet n ja j ja jonka välilyötinäppäintä saa oikeasti lyödä ennenkuin komento menee perille. Mutta äidithän sopeutuvat kaikkeen, vai sopeutuvatko sittenkään....
Voi hyvin ja anna kesätuulen pöllyttää ajatuksiasi hiusten myötä !
Lempein aatoksin,
Susanna K
Kommentit
Lähetä kommentti