Siirry pääsisältöön

Toisenlainen Vappu

Istun hiljaa kotona ja katselen, kuinka saippuakuplamaiset valot leijuvat hitaasti lattialla ja seinillä. Aurinko paistaa pikku ikkunasta ja osuu vuorikristallikiteeseen, jonka olen ikkunaan aikaa sitten ripustanut. Nuo pienet sateenkaaren väreissä hiljaa liikkuvat kuviot tuovat mieleeni rauhan. En tiedä mistä se rauhallisuus tulee tarkkaan ottaen mutta joku jännä vaikutus  noilla liikehtivillä  väreillä mieleeni kuitenkin  on. Tuo fiilis tulee erityisesti mieleen tänä vappuna kun kotona asuu ns. saapasjalkakolli (jalkaoperaatio) ja lisäksi  hoitokoira joka iloisesti kieppuu ja kirmailee omamme parina.

Vietit on suuret koirilla. Oma uroomme pyrkii vähän väliä tekemään tuttavuutta siskonsa peräpään kanssa vaikka joka kerta siitä häntä ojennankin. Ei ymmärrä tuo karvakuono että samaa sukua ja samasta sisarusparvesta tässä ollaan. Koira rukka !

Maailma ympärillä muuttuu ja oma työnkuvakin hahmottuu pikkuhiljaa. Torstaina sanoin hei heit aivan ihanalla työyhteisölle, jossa olen saanut reilut puolitoista vuotta työskennellä ja jossa jokaisella jäsenellä on ollut oma tärkeä paikkansa ja aikansa. Olen niin kiitollinen kaikesta siitä onnesta, jota sain mukaani kun painoin oven kiinni torstaina töistä lähdettyäni. Tavoitteni ja elämnnuorani " anna hyvän kiertää" on toteutunut ainakin osittain. Nyt pääsen jakamaan sitä hyvää, minkä sain mukaani, joka paikkaan, johon askeleeni kantavat tästä eteenpäin.
Vappu on tänä vuonna toisenlainen. Ei kuhisevaa Kaivopuistoa ( ehkä ) eikä ruuhkaisia Kaivarin rannan pikkukatuja. Kotipihalla on kuitenkin lämmin ja linnut laulavat auringonpaisteen lomassa. Tunnelma on aamutuimaan levollinen ja hiljainen ja ympäristössä tuntuu lopulta olevan kaikki kuitenkin hyvin. Ikäviäkin asioita on kuulunut lähipäivinä ja nekin kuuluvat toisaalta elämään. Ilman ikäviä asioita ei kokisi elävänsä silloin, kun kaikki sujuu kuin vettä vaan ja kasvoilla loistaa hymy päivästä päivään. Ehkä vastoinkäymiset opettavat meille jotain itsestämme, antavat mahdollisuuden omaan kasvuun ja lopulta ovat portti johonkin uuteen, joka vain odottaa eheytymistä syvällä sisällämme ja sitten puhkeaa kukkaan.
Toivon sydämestäni kevään voimaa luonnosta ja läheisistä teille, jotka painitte elämän kiperien kysymysten äärellä tällä hetkellä. Ja jos voin mitenkään auttaa, niin teen sen suuresta sydämestä. Nyt ja jatkossakin. Voimaa, rakkautta ja rutistuksia teille kaikille tähän vappuun ja elämään muutenkin!
<3 Susanna K



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Meren raivoa ja lokakuun viimeisiä tyrskyjä

 Olimme kipparini kanssa vielä yhden kerran syysmyrskyissä merellä. Onneksi meidän rantautumispaikkaamme eivät nuo isot tyrskyt yltäneet vaan venhomme keinutteli siinä tyynen puolella hiljalleen puolelta toiselle. Keinuttelua ja lipalatusta oli kuitenkin senverran runsaasti,että tämä försti ei kyllä kovin sikeästi nukkunut paria viime yötä. Paluu kotiin ja kiinteän pöydän ääreen oli sanoinkuvaamattoman ihanaa tällä kertaa!  Mikä on tuo agressiivisuus ja hurja myrskyävä ja jollain muodoin vihainen energia mikä tuolla merellä myllertääkääkään ? Meri on aivankuin muuttunut ja hurjistunut jostain ja riehuu ja raivoaa heittäen vaahtopäitä ja sumusateita korkalle kallionlaelle jo parin vuorokauden ajan! Aurinko paistoi eilen hetken ja sitten illalla saapuivat pilvet  jotka vetivät maiseman entistä synkemmän näköiseksi ja joista sadekuurot kastelivat kalliot vaarillisen liukkaiksi. Luojan lykky, ettei tarvinnut olla tuolla puolen merta vaan siellä suojan puolella, veneen ...
Lähetä kommentti
Lue lisää