Siirry pääsisältöön

Valonöörit ja kristallinkimalteet

Olen päättänyt nyt ryhdistäytyä ja ottaa oman elämäni ohjat käsiini. Johan tuossa itsesyytöksen meressä tuli ihan riittävästi kroolattua muutaman viikon ajan. Eikä kukaan muu voi tehdä muutosta käyttäytymiseeni kuin minä itse. Kasvatan siis jälleen vähän paksumpaa nahkaa ( erityisesti tuon pehmeän ja joustavan vyötäröni ympärille ! ) jotta kestän elämän tyrskyt ja roiskeet entistä paremmin. Menin ( taas noin sadannen kerran ) vanhanaikaiseen lankaan ja aloin kulkea päätäni riiputtaen kun sain pieniä arjen kitkoja eteeni.
 
Hyvä ystäväni ja kollegani herätti minut vihdoin itseni ympärille rakentamastani kuralammikosta polskimasta ja käänsi katseeni realistiseen minääni, jonka asenne on yhä se " can do " ja " mä osaan " eikä se  "vitsimäoonsurkeeenkäoohyvämissään" jonka yritin ottaa omakseni mutten sitten ihan täysin onnistunutkaan. Olen siis parantunut tuosta itsesyyttelyn suosta ja hakenut energiaa ja voimaa metsästä, puista ja kauniista iltaruskosta. Eihän kevät ja rastaan laulu voi tehdä kuin onnelliseksi!
Tästä heräämisestä johtuen aloin surffata netissä ja löysin toisen ystäväni linkkaamana opuksen nimeltä " Valonöörit." Frank Martelan Valonöörit on"  väkevän näkemyksellinen tietopaketti, jonka tehtävänä on saada lukija ajattelemaan uudella tavalla niitä valintoja, joita päivittäin tekee". Klik klik klik sormeni matkusti hulluna näppäimillä ja parin päivän päästä postilaatikosta jo kilahti upouusi motivaatio opus. Alanpa siis opiskella sisäisen motivaation saloja ja jo johdanto kappale antoi ymmärtää, että tällä miehellä on minulle paljon annettavaa viisaiden sanojen muodossa. Alanpa siis työstää kirjallista työkalupakkiani, josta sitten ammennan luentomateriaaliin pointteja, kun olen IlonTalon emäntä ja ilahdutan asiakkaitani hullun hassuilla jutuilla. Sitku....
Aurinko alkaa paistaa aina vain aikaisemmin ja luoda säteensä ikkunassani kimmeltäviin vuorikristallipisaroihin. Tulen niin haltioituneeksi ja iloiselle tuulelle kun katselen niitä prismanvärejä ilakoimassa pitkin taikinaroiskeisia kaapin ovia. Life is good <3

Kuinka monta kertaa olen saanut kokea,
miten toinen heittää kasvoille nokea,
mutta ympäriltä löytyy aina kuitenkin,
ystävä kallein parahin,
hänen katseensa kanssa nojaan tuuleen,
vedän paremman loisteen hymyhuuleen,
otan kiinni hatunlieristä ja lennän,
ajoissa kuitenkin elämän tasolle ennän,
 
 tunnen katseesi mutta  tiedä en ,
mitä huomenna koen tai tunnen,
olen aidosti onnesta iloinen
ja vekkuloimalla toisinaan näytän sen.
 
Otan kädestäsi kiinni ja pyydän tanssiin,
en turvaudu ensiavun ambulanssiin
 vaan kepeesti tuuppaan sua  eteenpäin,
koska mahdollisuuden sinussa salaa näin.
 
Voi jokainen muuttua jos haluaa
 ja siitä muutosta huutaa tai kailottaa
mutta annetaan kaikelle aikansa ja toivotaan,
 löytää se paikkansa,
 
jos joku ei eteenpäin tahdo mennä
 tai muuten vaan sisäiseen tanssiin ei ennä,
niin  ota askel rohkeesti itse  ja nauti siitä,
 puuta halaa ja äiti maata kiitä.
 
Olen, elän ja hengitän syvään,
 kohdistan ajatukseni kehittyvään kultajyvään,
 joka sisälläni on ja vaalin sitä,
jännityksellä odotan, elämä tarjoaa mitä...
Seuraavaan kertaan,
- Susanna K -
Jk. Juu ei , meille ei ole tulossa jälkikasvua :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...