Junavaunun perässä juosten ja elämää maalaten sunnuntaina

" Teen vaan vähän hommia alta pois että saisin vihdoinkin sen junanvaunun kiinni, jonka perässä olen taas juossut monta viikkoa... " ajattelin melkein ääneen ja käynnistin työkoneeni. Seitsemän tuntia myöhemmin toinen teineistäni kysyi että " äiti ootsä istunut siinä koko päivän ? ! " Kello oli 18.00 lauantai iltana ja näppäimistö oli käynyt kuumana koiran aamulenkin jälkeen lähes taukoamatta. Olin syönyt huonosti {aivan ihania esipaistettuja korvapuusteja ja maukkaita uunileipiä!} ja unohtanut juoda vettä sen parin teekupillisen lisäksi. Sainko junanvaunun kiinni tuolla vapaa-ajan uhraamisella työn teolle ? No en ! Mutta ehkäpä olin tuon naputtelun tarpeessa, kenties...

Kun nousin vihdoinkin lauantai iltana tuosta jäykkäselkäisestä tuolista ja venyttelin, alkoi maailma kieppua silmieni edessä koska kaikki paikat olivat niin junturassa. Suunniteltu salikeikka jäi haaveeksi ja tartuin imuriin ja aloin lähes vimmatusti metsästämään  karvatupsuja, joita oli joka paikka pullollaan ( vaikka nelijalkainen onkin ihana ja tunkee kuononsa vähän väliä kainaloon kun yritän tehdä hommia keittiön pöydän ääressä kaivaten rapsutuksia, lähtee siitä ihan tuhottomasti karvaa ja imuroida saisi joka päivä jos haluaisi... ) . Karvakaveri vältteli imuria minkä kykeni ja lopulta sain homman päätökseen. Iskin vielä Tolut pesuveteen ja hinkkasin rytmikkäin " valssin askelin" lattiapinnat puhaaksi. Tällä kertaa pesuvesi oli jo vähemmän mustaa kuin viikko sitten :)

Lauantai illan sauna ja vatsa täyteen karkkia ja chipsiä ja limua ja ja ja ... Joskus keho ja mieli vaan tarvitsee totaalista jämähtämistä ja paikallaan oloa neljän seinän sisällä ja silloin koitan kuunnella intuition ääntä ja totella mieltäni..

Sunnuntai aamusta heti metsään koiran kanssa teinien nukkuessa ja miehen hiihdellessä lapin tuntureilla. Aah mikä ihana kevään kipinä sieltä löytyikään ! Koira haki hulluna palloa ja minä taas puita halailemaan. Hupsuja x 2 ! Kun katsoin tuota karvakaveria ja sen nautinnollista kieriskelyä hangessa lunta maiskutellen, tuli mieleeni että miksen voisi minäkin ottaa hetkestä kiinni, pysähtyä , hengittää ja vaikka heittäytyä tuohon hangelle peuhtaroimaan! Vaan en tehnyt niin tällä kertaa kun lumi vaikutti kovalta ja sitä oli enää kovin ohuelti siinä kallion kupeessa. Imin raikasta ilmaa keuhkoni täyteen ja kävelin askel askeleelta, välillä pysähdellen ja ilmaa haistellen ja ihmetellen. Kevät - olet jo niin lähellä !

 

Tänään oli sitten sopiva hetki kaivaa maalausvermeet kaapista ja tyydyttää luovuuden paloa taasvähäksi aikaa. Kaipuu Priiniaan ja Pirjon malaaustunneille on kova mutta toistaiseksi tyydyin levittämään suojakankaan kylppärin lattialle ja pensselit siihen riviin ja maalipurkit viereen. Jostain hiipi kummallinen kiukunpoikanen kun otin turkoosin värisen maalituubin ja aloin puristaa siitä maalia maalausalustana toimivalle vanerinpalalle. Ranteeni teki hulluna kiemuroita ja pensseli juoksi ja kurvaili siinä maalauskankaan pinnalla. Kuin manian vallassa vain maalasin ja maalasin yhä kiihtyvässä tahdissa kunnes oikean käden ranteeni alkoi ilmoitella rasittuneisuudesta ja minun oli pakko pysäyttää se vauhko liike ja katsoa kunnolla mitä olin saanut aikaiseksi. Keltaisen ja turkoosin sekamelska leikitteli taulussani ja raavin ja tupsutin tuota värjättyä pintaa minkä kerkesin. Kun turkoosin keltainen  maalaus oli toistaiseksi valmis, hain seuraavan taulun jota aloin päällemaalaten muotoilemaan ja kun sekin oli valmis hain vielä kolmannen taulun ja aloin vedellä siihen rakkauden punaisia raitoja ja suihkimaan vettä noita raitoja valuttamaan.

Nyt olen sitten tässä. Vieressä instant coffee ja lautasella herkullista vadelmajuustokakkua tyttäreni käsistä. Luovuutta on monessa muodossa tässä perheessä <3

 

Seuraavaksi hurautan salille polttamaan  viikonlopun herkkuja.NiceGymille, jossa tunnelma on harmooninen ja parhaimmillaan siellä treenailee minun lisäkseni vain 2 tai 3 rouvaa tai neitiä omian ohjelmiensa kimpussa. Tuuli ulkona on hetkeksi tyyntynyt, taivas on harmaa ja jokapaikassa on utuinen, sunnuntainen tunnelma. Talo on hiljainen, yksi vasta heräsi klo. 13 maissa ja toinen lukee kokeeseen ( " äiti mä luen kokeeseen, voitsä olla hiljaa ? Mäkin olin ihan hiljaa kun sä teit eilen sun töitä ?! " Ja sen jälkeen SLÄM! Iskeytyy  huoneen ovi kiinni ja sinne tuo kakkutaituri menee lukemaan omaan rauhaansa... ) .

 

Ensi viikonloppuna alkaa vihdoin kauan odottamani NLP : n peruskurssi ! Uskon että tuo kurssi on juuri se, mitä tällä hetkellä mieleni ja kehoni  kaipaa. Jotain uutta ja kehittävää ja jotain josta saan eväitä ja tukea arjen touhuihin ettei tarvitsisi aina mennä oman mukaavuusalueen äärirajoilla. Yhteenottoja tulee väksinkin koska olen sellainen " pohdiskelija" kuten eräs ystäväni totesi kun söimme yhdessä lounasta ( tai jotain samansuuntaista - törmäilen jatkuvasti ns. faktaihmisten kanssa... ). Pohdiskelevaan  ja herkkään mieleeni osuu hyvin seuraava Anna-Mari Kaskisen runo.
Sen myötä, aurinkoista kevään odotusta lukijani !
- Susanna K

Sielusi salaisuuttaen saata ymmärtää.
Jokainen päivä tuo uutta.
Arvoitus yhä jää.

 

Syvyydessäsi varmaan
lähteitä pulppuaa.
Keskelle päiväni harmaan
tuot puron solinaa.

 

Sielusi salaisuutta
valloita koskaan en.
Riemua, hiljaisuutta
hengitän kuunnellen.

 

- Anna-Mari Kaskinen -