Sydämeni laukkaa villisti ja ajatukseni leijuvat jälleen kerran tulevaisuus pilvissä. En malttaisi istua, rauhoittua, asettua mihinkään vaan haluaisin toteuttaa itseäni, kirjoittaa, laulaa, maalata ja nauraa nyt heti ja kokoajan. Kun oikeat ihmiset löytävät toistensa luo, purkautuu ilmoille mieletön energialataus. Positiivinen energia, joka kannattelee ja antaa voimaa vaikka yöunet jäisivätkin niukoiksi tai vaikka selässä tuntuisi aamukankeutta. Yritän pysyä nahoissani, tiskaan, laitan pyykkejä koneeseen, petaan sängyt ja keitän kahvia rakkaalleni. Silti tuo positiivinen tykytys jatkuu ja jatkuu ja ystäviltä saatu energia on kuin huume suonissani jota täytyy saada heti lisää ja lisää ja lisäää… Ymmärrän tavallaan minkä vain riippuvuuden pauloissa eläviä, tuo koukutuksen tunne on ylenpalttinen ja vie koko ajatusmaailman mukanaan. Arki. Otan arjen ristiriidat haasteena ja oman itseni kehittymisen paikkana. Olen saanut erittäin hyviä vinkkejä couchiltani, miten tietynlaiste...

Koti on hiljainen lokakuisena lauantaiaamuna. Teinit ovat yhä vuoteissaan ja nelijalkainen karvakaverikin on aamu-usvaisen lenkin jälkeen raukea. Hän painaa päänsä ison pehmokoiran poveen kun on ensin joogannut kanssani alaspäin katsovan koiran tahtiin. Selkäni on taas jäykkä mutta tällä kertaa siihen on mieltä kutkuttava syykin josta kerron kohta. Unisuus vähenee silmieni kulmista pikkuhiljaa muttei jätä niitä aivan täysin. Mieleni on yhä syvällä eilisillan tarinoissa ja ajatus juoksee vieläkin innosta laukaten.   Mieheni on pakannut sählykamansa jo tovi sitten ja startannut kohmeisen autonsa ja kääntänyt ratin kohti viikonlopun pelejä. Odotan pienellä jännityksellä tuleeko peleistä tällä kertaa virkeä ja sulavaliikkeinen puoliso vaiko keski-ikää lähestyvä herra, jolla on joku raajoista paketissa. Näin se meillä aina silloin tällöin menee nimittäin. Kuulostaako tutulta?   Mieleni palailee raukeana takaisin eilisillan tunnelmiin. Olen niin onnellinen, että olen saan...

 Viimeisen meriviikonlopun aloitus. Mittarissa +3C ja taivas täysin sininen ja aurinkoinen taivas. Voisiko paremmin alkaa lokakuun alun seikkailu ? Hyppäsin kipparin kyytiin " lennosta " töiden jälkeen, ajaen autolla kohtauspaikkaan. Kippari oli jo fiilistellyt vesillä yhden yön , todistaen mm. upeita revontulia, jotka minulta jäivät nyt vain haaveeksi tällä erää. Toppatakin vetskari kiinni, pipo päähän, tuultapitävää jalkoihin ja eikun menoksi ! Perillä saaressa meitä odotti kaunis ja jotenkin satumainen näky.Satoja meduusoja oli ajautunut rantamatalikkoon merilevien ja kivien kaveriksi. Niiden viimeiset päivät olivat käsillä(wikipedian mukaan meduusat " tuleva kuolemaan" Suomenlahden rannoille).  Ne liikkuivat kauniisti veden liikkeitä myötäillen, supistuen ja laajentuen, kunnes jähmettyvät kylmässä vedessä ja alkoivat nukkua ikuista untaan. Jotenkin niin surullista. Varsinkin, kun sää oli mitä parhain, aurinkoi paistoi  lämmittäen ja tuuli oli leuto ja ve...