Siirry pääsisältöön

Sadetta, lomaa ja yöllisiä meilejä

Loma. Missä on aurinko, helle ja lämmin hiekkaranta ? 



Onnea kaikille koulunsa päättäneille. Omenapuu on kukkinut. Ugh.
 Jotta lomalle voi päästä, täytyy ensin sunnuntaina hakata konetta ja tehdä kaikki rästihommat, joita ei ehtinyt tehdä silloin kun vielä oli töissä. Ja vaikka osa rästihommista onkin jo tehty, jää suuri osa vielä odottamaan lomalta paluuta. Tästä aiheutuu nukahtamattomuuskierre jolloin katse harhailee puhelimenruudulla, kyläpaikan vuoteessa, ensin 00, sitten 1 :ltä, 2:lta ja 3 :lta. Ja herätessä olo on jälleen tahmea ja jähmeä- kuin jyrän alle jäänyt. Kuulostaako tutulta? Loman pilkkominen useaan pieneen jaksoon ei ehkä olekaan ihan järkevää ja loman aloittaminen ennen Juhannusta tuntuu olevan vielä vähemmän järkevää. Ehkä tästä opin jotain, ehkä en.



Päivä on sumuisen harmaa aamusta iltaan ja auton lämpömittari näyttää tasaisesti +12 C . Moottoritiellä roiskuu vesi ja tien pinta on routavaurioista kuopalla. Hurraa ! Suomen kesä.
Yritän nauttia kyläpaikan raikkaasta joesta ja ihanasta, isosta saunasta ja rakkaiden läheisteni vieraanvaraisuudesta ja näistä kaikista kyllä nautinkin. Silti ajatukset palaavat vähän väliä arkeen ja keskeneräisiin työtehtäviin. Ihan hullua. Minä, joka olen  vuosia neuvonut toisia työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta ja rentoutumisen tärkeydestä lomalla - en osaa itse rentoutua ja irrottautua työn imusta...
 


Kello on aamuyöstä 02.30 ja pyörin jälleen tasaisesti hengittävän lomakaverini vireisessä pedissä. Hiljaa hipsin ja nostan puhelimen käteeni, suojaan vieruskaveria tyynyllä niin ettei valo häiritse hänen uniaan ja hitaasti avaan työsähköpostin ja alan selata muutamia kymmeniä viestejä jotka ovat tulleet minulle tällä viikolla. Samalla mietin että olen ihan hullu kun teen tällaista keskellä yötä.. En olisi itsestäni uskonut, en totta totisesti.. Aikani luen kertyneitä viestejä ja selaan postilaatikon sisältöä ja sitten minut valtaa tunne, että nyt riittää ja ehkä unikin saattaisi jo tulla. Laitan tuon kapulani lattialle, suljen silmäni, vedän peiton korviin ja alan hengittää rauhallisesti sisään ja ulos. Seuraavan kerran herään 10 :ltä ja taas täysin jumissa ja katse tuijottaen.  Stressiä?


Joskus tuntuu että latvaan kipuaminen ei suju, ei niin millään, joskus taas se sujuu kuin leikki.


Noh, ehkä jotain hyvääkin. Kaiken joogailun ja himmailun jälkeen olen ajatellut että voisi ehkä sittenkin koittaa jotain aktiivista uutta harrastusta... kuten golfia ! Alkeiskurssi ja green card - here I come. Satoi tai paistoi. Keskittymällä mailan varteen ja jalkojen asentoon, saisin ehkä hetkeksi mieleni tyhjäksi kaikesta muusta ja voisin rentoutua kerrankin.


Askel, askeleelta, eteenpäin. . .
Morsiushuntu täydessä kukassa, vielä hetki sitten....

Koska ulkona sataa ja on harmaata ja viileää, lataan tähän aurinkoisia kesäkuvia, oikeasta elämästä..
Oikein hyviä lomapäiviä sinulle, auringonkilossa kylpien,

- Susanna K -
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää