Kylkikosketus rantaveteen ja hatara käkkäräpää

Pyörin ja hyörin ja lopulta nukahdan joskus 00 - 01 välillä. Aamuyöstä silmäni aukeavat - bling ! - kello 04-05.30. Jälleen pyörin ja hyörin kunnes nukahdan ja  herään vähemmän pirteänä jälleen uuteen päivään 8.30 maissa. Näin on jatkunut lähes koko vajaa kaksiviikkoisen lomani ajan. Noh. Lomalla voi onneksi kulkea vähän usvassa muutenkin ja ottaa tarvittaessa päiväunia silloin tällöin.

 

Juhannusruusu - juhannus tuli ja meni - vesisateessa, sumussa ja osin auringossakin ! Onnea kaikille kesäkuun lapsille !!

" Pilvien alla, maapäällä... " Vähän ennen kesälomaa.

Tällä hetkellä päänsisus näyttää kutakuinkin näin hattaralta - mistään ei saa kiinni mutta kovasti leijuttaa ! :D

#visitfiland#kosket#kymenalakso

Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

-Tommy Tabermann -

Aurinko paistoi eilen hetken aikaa ihanasti ja lämmitti kasvojani, jotka olivat kääntyneenä vaakatasosta kohti taivasta. Taisin saada pienet aurinkoihottumat molempiin käsivarsiinikin. Siinä pötköttelimme parvekkeen pohjalla nelijalkaisen kaverin kanssa kun teini touhusivat omiaan ja kaksilahkeinen puoliskoni tienasi meille ruokaa omalla työmaallaan. Oli luvattu vesisadetta ja odottelin sen alkamista aikani, kunnes ryhdyin ikkunanpesuun. Sain noin kaksi kahdeksasta ikkunasta pestyä kunnes - yllätys yllätys - taivas vetäytyi harmaaseen usvaan ja aloitti jälleen pisararummutuksensa. Samaan aikaan minun iki-ihana akkukäyttöinen keltamusta ikkunanpesu ässäni simahti ja ei auttanut muu kuin tarttua lenkkareihin ja koiran talutushihnaan ja syöksyä metsään.

 

Olen nimittäin herätellyt kroppaani pikkuhiljaa juoksuun parin vuoden tauon jälkeen ja olen päättänyt aloittaa lenkit vaikka vain 20 minuutista. Näin siksi, että jossain vaiheessa kyllästyin kaikkeen jolkotteluun tuolla teiden varsilla ja nyt yritän houkutella itseäni tykästymään tuohon helppoon kunnon kohotusmuotoon uudelleen. Siispä suunnistimme sateen ropinan keskellä kohti kotimetsää ja sen suuria mäntyjä ja kuusia. Lenkin jälkeen yritin tehdä kuntopiiriä, mutta se typistyi noin kymmeneen vatsalihakseen ja 16 penkkipunnerrukseen. Nyt on hartiat kipeät ja se vasen pakaranseutu yhä ilmoittaa olostaan. Ikä ei tule yksin...

Eilen teimme aamupäivällä, kauniissa auringonpaisteessa, karvakaverin kanssa lenkin lähirannoille. Siellä sitten yhdellä kalliorannalla heittelin keppiä mereen ja kun tuo karvaturri jäi hölmönä sinne veteen, metrin päähän rannasta, keppiä jyystämään, eikä tuonut sitä minulle, otin askeleen kohti vettä huutaen samalla " tuo tänne!! " Huusin kai liian häjyllä äänensävyllä tuolle karvakamulle koska samantien tunsin että jalat lähtevät altani ja seuraavassa hetkessä haukoin henkeäni vasemmalla kyljelläni, täydessä vaatetuksessa, siinä karvaturrin vieressä, viileässä kesämeressä. Tunsin vain, kuinka upo-uudet lenkkarini täyttyivät vedellä ja takataskussani oleva puhelimeni alkoi uhkaavasti lähentyä kosteuden sietorajaansa. " Plurps, plurps " sanoivat lenkkarit ja litimärkä hupparini kun nousin siitä korvat hörössä tuijottavan karvaturrin vierestä ylös kuivalle maalle. Mietti varmaan että " nytkö tää nouda leikki loppui - tähän pariin heittoon ? Ihme emäntä mulla..."

Onneksi oli lämmin ja onneksi oikean puoleinen etutaskuni pysyi kuivana tuossa happeningissa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kaivelin kämmenestä pienen kiven irti ja huuhtelin siinä suolavedellä haavat. Nyt tuosta muistuttaa enää jossain vaiheessa ilmeisesti maahan tärähtänyt vasemman käden etusormi, joka pulleudeltaan ei halua täysin taipua nyrkkiin ja koukkuun. C´est la Vie ..



Kun ensi viikolla herään eräänä aamuna, olen jälleen vuotta viisaampi ja vanhempi. En voi mitään sille pienelle haikeudelle, joka mieltäni painaa, kun katselen nuoria ja elämänsä voimasta hehkuvia teinejä joilla on kuulas ja kaunis iho ja jotka pärjäävät hyvin vaikka vain viiden tunnin yöunilla  ja joiden maailmassa ei ole mitään rajoja liittyen niihin unelmiin ja haaveisiin, joita he päivittäin tavoittelevat. Oma kehoni tuntee jokaisen valvotun yön ja mieleni tunnistaa kalkkeutuneita ajatuksia joita ei vielä ollut yli 20 vuotta sitten. Aion silti juhlia päivääni ja nostaa sille maljan, sillä elämä on nyt ja tämä hetki on ainut, mikä merkitsee.

 

 

Ryppyjen pitäisi vain osoittaa

missä hymyt ovat olleet.

Mark Twain
 

Millään kirjaimin
ei Elämää
voi kirjoittaa
yhtä kauniisti
kuin noilla viivoilla,
rypyillä sinun kasvoillasi

Tommy Tabermann

 

So long,

Susanna K

 

 

 JK. Hataran käkkäräpään pitäisi löytää tiensä myös kampaajan tuoliin mutta minne ? Vinkkejä luonnottomien luonnonkiharoiden hillitsemiseen ?!