Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä ja mieleeni hiipii voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.
Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa...
Huikkaan heipat kahdelle perheenjäsenelle ( karvakaveri kolmantena), jotka aamuvarhain lähtevät omille reissuilleen.
Ehkä kuitenkin unohdan tuon haikeuden ja ryhdistäydyn ( niin kuin monena muunakin aamuna ), keitän ison kupin kahvia, plärään Hesarin läpi pala palalta ja suunnistan kohti taimitarhaa, jossa iloisen kirjavat taimet odottavat uusia kotejaan. Samalla haaveissani toivon, että joku henkilö havahduttaisi minut tästä päivähaaveilusta ja tarjoaisi hetken mukavaa tekemistä ja seuraa, jota olen kaivannut koko aamun. Ihmeitä voi tapahtua ja on tapahtunutkin jo tällä viikolla...
Taivas täytyy harmaista pilvistä. Alkaa satamaan isoja vesipisaroita, jotka ravitsevat maatamme ja auttavat ituja kasvamaan isommiksi. Ruohonjuuritason ituja.
Aika ennen kesälomaa alkaa olla vähissä. Mitä vähemmän päiviä on, sitä enemmän ne täyttyvät ja mielessäni loikkii suloisessa sekamelskassa kaikenlaisia keskeneräisiä asioita.
Mielen kaaoksen keskellä yritän kurkotella pilviin mutta ymmärrän, että ensin pitää hoitaa alimmat tasot kuntoon, että voi suunnata kulkunsa ylemmäs. Silloinkin, kun kärsivällisyys on koetuksella ja mieli kieppuu jo tulevaisuuden suunnitelmissa, silloin varsinkin pitää upottaa kädet multaan ja juurruttaa itsensä kunnolla maanpinnalle.
Tieni oli takkuinen ja siinä oli haasteita kaikenmoisia. Kun taivas oli peittymässä isoihin tummiin pilviin ajattelin jo, ettei tästä ole mitään muuta ulospääsyä, kuin lopettaa koko työtouhu, tapahtui ihme. Aurinko puhalsi pilvet sivuun ja paistoi rohkeutta ja uskoa suoraan silmiini ja mieleeni. Kiitos.
- Susanna K -
Tiedättekö mitä surullista tapahtui näiden kevät myrskyjen aikaan? Rannan joutsenilta särkyi koti ja kaislat, jotka olivat kodin pohja, hajosivat sadoiksi yksittäisiksi kaisloiksi pitkin rantaa. Niin surullista...
How much more there is now to living! Instead of our drab slogging forth and back to the fishing boats, there’s reason to life! We can lift ourselves out of ignorance, we can find ourselves as creatures of excellence and intelligence and skill. We can be free! We can learn to fly!- Jonathan Livingston Seagull by Richard Bach -
Vaikka tässä kuvassa onkin tiira, haluan lainata viisaan lokin tekstiä, koska se sopii minuun ja omaan elämän asenteeseeni niin hyvin.
Jonathan Seagull discovered that boredom and fear and anger are the reasons that gull’s life is so short and with these gone from his thought, he lived a long fine life indeed.
- Jonathan Livingston Seagull by Richard Bach -
Tänä viikonloppuna en valinnut näitä maisemia mutta maisemat valitsivat minut pari viikkoa sitten. Meren tyrskyjä katsellessani alkavat aivoni pikkuhiljaa rentoutua ja vaihtua " aoummmm" vaihteelle. Luonnon värit ja äänet ja muodot ovat parasta maind fullnesia ainakin minulle.
Samalla kun melkein tunnen nuotion tuoksun sieraimissani, katkeaa syvä harmonian hetki , kun yksi unikeko haahuilee huoneestaan, täyttää tarjottimensa erinäisillä syötävillä, ja huikaten minulle " hyvää yötä! " harppoo takaisin koloonsa. Hetken kuluttua tuosta luolamiehen kolosta alkaa kuulua mekaaninen tietokonemusiikki... Niin. Luolamies on yhä kuvioissa mutta luolassa on ollut viime aikoina valoisampaa ja siellä on jopa siivottu aika-ajoin....
“You will begin to touch heaven, Jonathan, in the moment that you touch perfect speed. And that isn’t flying a thousand miles an hour, or a million, or flying at the speed of light. Because any number is a limit, and perfection doesn’t have limits. Perfect speed, my son, is being there.”
― Richard Bach, Jonathan Livingston Seagull
― Richard Bach, Jonathan Livingston Seagull
Onnea matkaan teille jokaiselle <3
Susanna K
Ihana kauniisti kirjoitettu postaus<3
VastaaPoistaKiitos Sannii<3
Poista