Aalto lyö kostean läiskeen
rantaan ja lokin huuto siivittää tunnelmaa.Aurinko paistaa ja venesatamassa on
veneitä vierivieressä. Naapuriveneen miehistö säätää mätiä matoja ongenkoukkuun
ja oma kippari lukee Vadelmvenepakolaista.Minä istun,nautin ja kirjoitan.
Aurinko lämmittää mukavasti poskipäitä ja tunnelma on kertakaikkisen leppoisa
ja hyvä. Valun vaakatasoon, ummistan silmäni ja mielikuvitukseni saa siivet....
Aurinko laski myrskyisen
meren ylle. Päivä oli ollut pitkä ja vaiherikas. Tyttö oli väsynyt ja odotti
vain lepoa ja ruokaa jonka jälkeen olisi hyvä painaa pää tyynyyn. Kotiovella
avainta taskusta kaivaessa hän huomasi, että maassa oli kultakolikko ja linnun
höyhen. Tuosta valkokullan väristä häikäistyneenä hän kumartui ja poimi sulan
ja kolikon väsyneeseen käteensä. Mielessään hän jo mietti että kukahan ovella
oli käynyt ja olisiko näillä kahdella esineellä jokin symbolinen merkitys hänen
elämässään. Koti oli siisti ja juuri siinä kunnossa kun se oli ollut aamulla, tytön
lähtiessä töihin. Yksi asia oli kuitenkin muttunut : jokaisen ikkunan takana
kimalteli kauniit vuorikristallit ja jokaisen kristallin
sateenkaareväirnen loisto täytti pienen huoneiston. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Mietti tyttö ja avasi varovasti keittiön ikkunan. Ikkunasta tulvi
välittömästä sisään mitä ihanimpien lintujen laulu ja sieraimet täytti
tuhansien kevätkukkien huumaava tuoksu. Tyttö sulki pelästyneenä ikkunan ja
äänet ja tuoksut loppuivat mutta valo ja sateenkaaren sävyt säilyivät .
Hitaasti hän avasi ikkunan uudestaan ja jälleen koko maailma muuttui
keimailevaksi, värikkääksi ja iloiseksi paikaksi jossa oli jotenkin turvallista olla ja helppoa hengittää.
Hitaasti tyttö astui
ikkunasta ulos toiselle puolelle ja katseli ympärilleen. Kaikki se, mikä aamulla
oli ollut harmaata ja kylmää, oli nyt valoisaa, värikästä ja lämmintä. Kaikki se
mikä oli tyttöä aamulla puistattanut ( pakokaasujen hajut, roskalavojen
törkyiset löyhkät ja kujakissojen jätökset ) oli hävinnyt ja tilalle oli tullut
sulotuoksut ja kauniit vuoristopurot ja maukkaat metsän mansikat. Mitä ihmettä
oli tapahtunut päivän aikana? Tyttö katsoi ja ihmetteli eikä uskaltanut sulkea
silmiään koska pelkäsi, että koko tuo ihana maailma häviäisi, mikäli hän
sulkisi silmänsä. Tyttö istahti siihen vuoristopuron viereen metsän
ruohomättäälle ja kostutti huulensa puron raikkaalla vedellä. Auringonkilo
häipyili vielä puitten välissä ja tyttö veti keuhkonsa täyteen raikasta vuoristoilmaa.
Mitä kummaa oli tapahtunut työpäivän aikana?
Kului tunti ja toinenkin
ja tyttö istui yhä samassa paikassa uskaltamatta liikkua. Hän katseli
ymprärilleen ja kuunteli ja haisteli. Äkkiä pienen kolibrin siritys havahdutti
hänet mietteistään ja hän huomasi että tuo pieni lintu välkkyi ja säkenöi
ikäänkuin kertoen että tule tänne! Tule tänne! Lmatkalle,tule
luokseni... Tyttö nousi hitaasti ylös ja terästi korvansa. Ikäänäkuin hän kuulisi
ja ymmärtäisi mitä tuo pieni kolibri kertoi ja ikäänkun hän näkisi tuon pienen
luontoihmeen sieluun asti ja näkisi siellä asuvan puhtauden ja viattomuuden.
Kevein askelein lähti tyttö kolibrin perään kohti vuorenhuippua. Vaikka
vuoristoilma oli kevyttä ,ei tytöllä ollut mitään ongelmia liikkumisen tai hengittämisen
kanssa. Kolibri sirkutteli ja aina välillä kääntyi katsomaan missä tyttö oli ja
huomatessaan tytön iloisen ilmeen ja luottavaiset askeleet, jatkoi kolibri
matkaansa kiemurrellen ja kujeillen lentäessään.
Muutaman kymmennen
minuutin kuluttua tyttö ja kolibri saapuivat vuorenhuipulle josta avautui
silmiähivelevän kauniit maisemat laakson ylle. Laakson, joka oli aikojen alussa
tuohon paikkaan syntynyt ja johon ihmisen jalka ei ollut päässyt astumaan ja
johon ihmisen käsi ei ollut päässyt tekemään tuhojaan. Tyttö oli sanaton ja
vain haukkoi henkeään. Miten hänelle, tavalliselle työtä tekevälle tytölle
näytettiin näin upea maisema ja miten juuri hän sai seurata vuoristopuron
varrella lentelevää kaunista kolibria, joka oli varmasti maailman kaunein
lintu, jonka tyttö oli koskaan tavannut? Tytön ihastellessa maisemaa suu auki,
hävisi kolibri samaa matkaa mistä oli tullutkin ja tyttö jäi yksin. Kun hän
huomasi tämän, tuli hänelle hetkeksi hätääntynyt olo : Mitä nyt ? Mihin tästä
?Mitä tämä tarkoittaa? Siinä kummastellessaan tapahtunutta, tunsi hän pienen
töytäisin olallaan. Kääntäessään katseensa hitaasti töytäisyn suuntaan, näki hän
mitä viehkeimmän valkoisen joutsenen, joka ylväänä, kaunis kaula pystyssä,
varovasti nokki tytön olkapäätä,joka vapisi yhä äkillisestä kosketuksesta.
Tyttö mietti mielessään, että mitä tämä nyt tarkoittaisi? Ja otti varovaisen askeleen
kaunista valkosulkaista luonnon ihmettä kohti. Tämän tehdessään tunsi hän vuoren
kaikkoavan jalkojensa alta ja valkoisen joutsenen nostavan hänet selkäänsä
kevyesti kuin kesäisen sadepisaran!
Tyttö räpytteli silmiään
useaan otteeseen ja ravisteli päätänsä. Tämä ei voinut olla totta ! Miten
hänelle, tavalliselle tehtaan tytölle tapahtuisi tällaista ? Äkillinen pysähdys
ja laskeutuminen maanpintaan herätti tytön aatteistaan. Joutsen
pysähtyi,kumarsi kauniin kaulansa alas ja auttoi tytön selästään ravistelemalla
kevyesti höyhenpeitteistä vartaloaan. Tyttö katsoi joutsenta silmiin ja sanoi
mielessään :"Kiitos."Tämän sanoessaan, tunsi hän lämpöisen tunteen leviävän
vartaloonsa ja rakkauden ja rauhan täyttävän koko hänen sydämensä. Ikäänkuin
hän olisi tullut kotiin.
Tyttö istahti tukevan
parrun päälle ja katseli rauhassa ympärilleen. Joka puolella oli kauniita
pieniä punaisia pirttejä joiden savupiipusta nousi savu ja joiden puutarhoissa
kukoistivat sadat kukat sopusoinnussa keskenään. Pienet mehiläiset keräsivät
mettä kukista pienen pieniä jalkojaan varastoina käyttäen ja hämähäkit
rakentelivat seittejään yli savupiippujen. Kaikki oli kuin unesta ja kaikki
näytti siltä, että paratiisi olisi saapunut maanpäälle. Tyttö katseli hitaasti
ympärilleen ja imi tuota rauhallista tunnelmaa sieraimiinsa ja antoi silmiensä
täyttyä ilon ja onnen kyynelistä. Yhdestä pienestä pirtistä astui ulos pieni
kumaraselkäinen ukko, joka pitkä parta heiluen hoippui kohti tyttöä. Nähdässään
joutsenen, hän kaivoi taskustaan jotain kirkasta, heilautti kättään joutsenen
sulkien edessä ja jatkoi muutamalla askeleella matkaansa ihan tytön viereen.
Jousten nousi lentoon ja hävisi näköpiiristä. Ukko otti varovasti tyttöä
kädestä kiinni, puristi hieman, ikäänkuin viestittäen, "sinun ei tarvitse pelätä,
minä olen ystäväsi ja pelastajasi". Rohkeasti tyttö lähti tuon kumaraselkäisen
ukon matkaan ja astui sisään pieneen punaiseen pirttiin...
Aikojen alussa tyttö oli
valinnut, että hän jättää unelmansa ja haaveensa kaukaisista maista ja
keskittyy auttamaan isänsä tehtaalla, jotta tehtaan työntekijät jaksaisivat yhä
pyörittää tehdasta ja tehdas tuottaisi vesivoimaa pienelle kaupungille, jossa
tyttö asui. Pikkuhiljaa, vuosien myötä , tytön vanhemmat olivat väsyneet ja nukkuneet pois
ja tehdas oli rapistunut , eikä tyttö ollut yksin jaksanut enää kohentaa tehdasta uudelleen alkuaikojen loistoon. Vuosi vuoden jälkeen hän oli kuitenkin pyytettömästä
noussut aamulla sängystä ja lähtenyt aamuvarhaisella tehtaalle, pyrkien luomaan
omalla olemuksellaan ja laulullaan, naurullaan hyvää mieltä tehtaan harvaan
työntekijäjoukkoon, joka alkoi olla jo vanhaa ja väsynyttä ja joka ei enää
uskonut, että tehtaasta saataisiin tuotteliasta laitosta.
Pieni kumaraselkäinen ukko
tarjosi tytölle tuhdin aterian ja päälle virkistävää viiniä ja käski tämän sen
jälkeen asettua mukavasti tuvan perällä olevaan vuoteeseen ja sulkea silmänsä.
Mihinkään ei ollut kiire eikä mitään tarvinnut tehdä sillä nyt oli levon aika.
Tyttö nukkui pitkään ja
herätessään hän huomasi, että ukko oli hävinnyt ja pieni torppa oli juuri
kuin tehty nuorelle tehtaan tytölle, joka uupumiseen asti oli kannustanut ja motivoinut tehtaan vanhoja työntekijöitä. Kaunis valkea joutsen istui tyytyväisenä torpan pihassa, portaiden
juuressa. Tyttö tiesi, että entiseen elämään ei ollut paluuta ja että hän saisi
nyt nauttia kaikesta siitä uhrauksesta, jonka hän oli tehnyt toisten hyväksi
koko eämänsä ajan.
Tuuli kutittelee varpaitani, joitsa olen riisunut sukat jo aikaa sitten. Venyttelen ja avaan silmäni. Edessäni aukeaa tuulinen ulappa ja allani on lämmin kallio, joka pitää minut turvallisesti paikallani. Sen pituinen se.
Mutta mikä merkitys olikaan
tuolla kultakolikolla tarinan alussa ? No tietysti se, että kulta tulee aina
kullan luokse ja hyvä hyvän luokse ja kun rakastat ja jaat, saat osaksesi
jaettua rakkauta ennemmin tai myöhemmin.
Suoraan sydämestä ja merten laineilta,
Susanna K
Kommentit
Lähetä kommentti