Ciao!
Saattelin mieheni kentälle ja ajoin itse kotiin. Pakkasin
tavaroita kasseihin ja suunnistin kohti ihqun ystäväni rohkeaa ja arvostettavaa
vetoa: itsepalvelukirppistä. Astuin sisälle tuonne raikkaisiin
punamajakkamaisemiin ja mieleni täytti kepeä energia ja hersyvä huumori. Majakanvartija
(joksi rakkaan suksipummikaverini olen nimennyt) oli ovella vastassa reilun
halauksen kera ja saatteli minut turvallisesti omalle myyntipaikalleni. Olin
otettu ja onnellinen ja olen vieläkin. Toivon kaikesta sydämestäni, että tuo
Manskun Majakka löytää asiakkaansa ja että iloinen Majakanvartija saa
leikkelettä leivän päälle ja iloisen elannon palkinnoksi rohkeasta vedostaan
elämän keskellä. Jos nurkissasi siis pyörii ylimääräisiä asuja, kuppeja,
kippoja, suksia, monoja, luistimia ja postinumerosi sattuu HSL:n bussien tai
junien tai ratikoiden reitille – niin käytä tilaisuus hyväksesi ja käy sinäkin
tunnustelemassa tuota energistä, jännittynyttä ja ikään kuin rakastunutta
energiaa! Mannerheimintie 91:ssä se on mahdollista! Jos et näe muuta syytä niin
käy ainakin katsastamassa rouvan nro 16:n pöytä ja sen lukuisat värikkäät ja
iloiset tarjottavat…
![]() |
Kuva : http://www.manskunmajakka.fi / AD http://www.kirveenverstas.com/ |
Ystävän uudesta yrityksestä innostuneena aloin itsekin
jälleen haaveilla tulevaisuudesta ja omasta yrityksestä jonka toiminnan suunnan
saisin ihan itse päättää ja suunnitella ja jonka avajaisia voisin viettää
hymyssä suin kuin Majakanvartija omiaan kohtapuoliin. Uudet ja freesit tilat,
huolella mietitty logo ja yleisilme, innokkaita asiakkaita tupa täynnä ja
tulevaisuus itsensä herrana edessä… Voi apua tätä mielen kuvitusta ja tunteiden
kirjoa… Sen tiedän ainakin, että jos tulevaisuus joskus tuo eteeni
mahdollisuuden oman yrityksen perustamiseen, saan paljon vinkkejä ja fiboja
heiltä, jotka jo oman ”lapsensa” ovat synnyttäneet tässä lähipiirissä. Näin
ainakin uskon ja toivon.
![]() |
www.veikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi |
Oletko muuten huomannut, että kaappeja siivotessa ja tavaraa
pois laittaessa mielikin ikäänkuin keventyy ja sitä kepeää energiaa vapautuu
ihan eri tavalla arjen käyttöön? Itse ainakin huomasin tuon eilen illalla, kun
tyhjensin kaikenlaista säästettyä tavaraa Manskun Majakkaan vietäväksi.
Aloitin muuten sitten sen tipallisen tammikuun. Hyvin on
mennyt. Vettä on kulunut.. tipoittain aina kun olen muistanut. Osallistuin myös
vähäsokeriseen tammikuuhun ja arvaahan mitä? Olen syönyt enemmän toffeeta ja
suklaata ja jäätelöä ja kakkua ja pullaa kuin koko syksynä yhteensä! Kaikki ne
kävellyt kalorit jotka kuluivat vuoden sisällä tuonne lähimetsiin ja merenrantaan:
gone- plop- gone ihan noin vaan! Mutta tasapaino on pysynyt, kutakuinkin, ja
maalaamaan olen päässyt ja joogaamaankin kuten suunnittelin vuoden vaihtuessa.
Mitä muuta voisinkaan toivoa?
Odotan yhä sitä fyysistä heräämistä, sitä tunnetta, kun
jalat juoksevat jo eteisessä ja syke nousee iloisena kattoon ja hikeä pukkaa
ihan kiitettävästi. Odotan sitä innon tunnetta kun lenkkarien nauhat
sulkeutuvat ja urheiluliivit puristavat ”kivasti” rintakehää tehden
juoksemisesta helppoa ja kepeää. Odotan sitä tunnetta, mikä tulee, kun
adrenaliini syöksyy joka soluun ja saa veren kiertämään ja mielen hankaukset
pois hiertämään. Odotan sitä tunnetta, mikä tulee, kun pakkassäässä on juostu
tunnin verran ja sitten venyttelyjen jälkeen istahdettu saunan syleilyyn
rentoutumaan. Vielä noita tunteita ei ole koettu eikä adrenaliinihuippuja saatu
suoniin sykkimään. Ehkä sitten myöhemmin keväällä kun tiet ovat sulat eikä pystyssä
pysymiseen tarvita nastoja tai muita aisbukkeja.
Kunnes tiet ovat sulat, minä joogaan ja kävelen ja hoen ”aoummm”
mantraa harjoituksen alussa. Tuo ”joogapyllistely” (toista rakasta ystävääni
lainatakseni) on auttanut kehoani toimimaan paremmin ja viime kerroilla sormien
puutuminenkaan ei ole enää häirinnyt. Jotain on siis tapahtunut kaikkina noina
alaspäin katsovan koiran hetkinä tässä nelikymppisen naisen kehossani.
![]() |
www.energiapaja.eu |
Sitten yksi hauska juttu, joka sattui tässä taannoin.
Muistat ehkä, että menetin lähes kaikki puhelinnumeroni kun vaihdoin oman
puhelimeni työmodeen? Tässä eräänä päivänä huomasin, että joku oli yrittänyt
tavoittaa minua. Laitoin sitten tekstarilla tiedon, että olen lounaalla ja
sopiiko, että soitan kohta. Vastaus tuli pian ja niin soitin jännittyneen
innostuksen vallassa, miettien että kukahan mahtaa vastata siellä toisessa
päässä. Hämmästykseni oli suuri, kun puhelimeen vastasikin oman organisaationi
lähes ykkösmies! En meinannut pysyä jakkaralla siinä työhuoneessa kun
naureskelin ja mietin ”urakiitoani”: Ns. rivihoitajasta ykkösmiehen aivoriihikaveriksi
kolmessa kuukaudessa! Pienet on ihmisen ilot arkisen elämän keskellä.
Jännittyneenä odotan, milloin tuhat katsomiskertaa tässä
blogissa menee rikki.. hih.. ja kun tuo 1000 katsomista menee rikki, toivon,
että tuo rikkoja lähestyy minua osoitteellaan, jotta voin muistaa häntä
pienellä yllärillä arjen nettikatsomisia ilostuttamaan.
Tässä vielä yksi kuolematon lausahdus, joka sopii meikälle,
joka opettelee pois siitä ” sädekehän kiristyksestä ja kontrollifriikkeydestä..
”
If you obey all the rules you miss all the fun.
-
Katharine
Hepburn
![]() |
http://www.filmtotaal.nl/artikel.php?id=41020 |
XOXOXO Susanna K
Kommentit
Lähetä kommentti