Hei jälleen!
Muutama vuosi sitten perustin vihdoin ja viimein itselleni yrityksen tai oikeastaan toiminimen, joka on voimassa yhä. Mitään laskuja toiminimeltä ei ole lähtenyt enkä sitä ole sen koommin käyttänyt mihinkään, ainoastaan fiilistellyt aikanaan, kun sen perustin, sitä tunnetta, mikä tuli kun otin ensimmäisen askeleeni kohti yrittäjyyttä. Noh... sittemmin koko yrittäjyys on jäänyt haaveisiin ja hautautunut erinäisten uskomusten alle. " Eihän nyt minusta voi tulla yrittää " tai " ei kai nyt kukaan edes ostaisi palveluitani, vaikka niitä koittaisinkin kaupata." Tuttua, eikö vain ?
Kunnes koitti se päivä, jolloin ensimmäistä kertaa, ihan vakavasti ottaen, aloin funtsia, että "hitto miks ei ?" Laura Voutilaista lainatakseni. Monet pohdinnat ja pitkät polut olen käynyt ja kulkenut tähän päivään mennessä ja nyt näyttäisi siltä, että joku tuntematon alkaa kutkutella pääkopassani kun hypistelen kädessäni vasta postista tullutta todistusta siitä, että olen virallisesti YTM psykologi, NLP Trainer’s Trainer, psykoterapeutti Veli-Matti Toivosen hyväksymä NLP kouluttaja! Sisäinen Susanna huutaa jo ilosta ja hyppii edestakaisin onnesta sillä aikaa kun tietoinen mieleni tekee tepposia ja koittaa heittää kapuloita rattaisiin...
Olenko tarpeeksi hyvä? Osaanko markkinoida itseäni riittävästi? Osaanko tuotteistaa palveluni niin että saan ihmiset innostumaan aiheesta ? Kun seuraan ympäristöä ja omia " nlp- klaanilaisiani" niin tuntuu siltä, että kaikki he ja kaikki muut uskovat minuun enemmän kuin minä itse. Joku kysyi minulta jossain valmennustilaisuudessa, että " miten paljon oikein tarvitset kannustusta ja tukea että opit ymmärtämään, miten paljon sinussa on jo lahjoja ja miten valmis valmentaja jo olet ? " Tuo kommentti sai minut silloin, ja saa yhä, funtsimaan asiaa vakavasti.
Niin Susanna, mitä enää aikailet ja ihmettelet, pelko pois ja hommiin!
Helpommin sanottu kuin tehty.
Kun aloitin NLP polkuni vuonna 2014, ei mieleeni juolahtanut edes, että opiskelisin tuota tietä ihan kouluttajaksi asti. Vuonna 2017 suoritin toista pitkään NLP kokonaisuutta, NLP Master kurssia ja sen kurssin aikana ainakin yksi ellei toinenkin kurssikaverini päätti jättää palkkatyön ja ryhtyä täyspäiväiseksi itsensä työllistäjäksi. Muistan miten ihaillen ja vähän haikeanakin kuuntelin heidän tarinoitaan ja jotenkin ajattelin, ettei tuollainen heittäytyminen olisi minulle koskaan mahdollistakaan. Kuitenkin joku kipinä tuona vuonna lähti itämään ja oma haaveeni , unelmani sai jonkinlaiset siivet. Aloin rakentaa mielessäni visiota omasta kurssitalostani, jossa voisin emännöidä taloa B&R tyylisesti ja samalla pitää pienimuotoisia NLP - tai / ja Goal Mapping valmennuksiani. Haavetta käsiteltiin monissa mieliharkoissa matkan varrella ja kun olin opiskelemassa Järvenpäässä NLP Assosiate Traineriksi 20219, sai tuo unelma lisää vettä myllyyn ja näin syntyi eräänä vappu-aattona TMI Ilontalo.
Arvaa vaan, kuinka monta kertaa olen saanut tuosta unelmani nimestä kuulla ja kuinka monta vääntöä siitä on tehty ja kuinka monet naurut naurettu kun nimestä kenties, saattaa saada hieman virheellisen mielikuvan siitä, mitä liiketoimintani oikeasti tulisi olemaan. Aikani minäkin olen heittänyt herjaa tuosta nimestä ja suhtautunut siihen paksulla huumorilla, kunnes tuli tämän päivä ja aloinkin miettiä asiaa hieman toisesta näkökulmasta. Kyllä, haluan, että tekemisessäni on iloa ja energiaa ja leikkimielisyyttä koska tuota kaikkea on mielestäni aivan liian vähän nykymaailmassa ja etenkin työelämässä.
Siispä miksi Ilontalo ei voi olla aidosti iloinen juttu ja viitata siihen mihin se on alun perinkin perustettu, ilman mitään taka-ajatuksia ja ilman mitään virhe tulkintoja? "The House of Happiness" kuulostaa heti siltä, miltä olin alun perin tuon oman yritykseni idean halunnutkin kuulostavan ja toisaalta, tuolla nimellä en ole yritystäni rekisteröinyt. Yhteiskunnan normeissa nimen käyttö saattaakin olla tekijänoikeus rikos tai sitten sitä ei ymmärretä koska sen on kirjoitettu vieraalla kielellä. Niin tai näin, omat kielteiset uskomukseni ja päänsisäiset pahan ilman linnut oikein vauhkoontuvat huutamaan juuri tuollaisia tarinoita silloin, kun minulla on heikko hetki ja luulen, että nuo huudot ovat absoluuttista totta ja jälleen kerran muserrun huutojoen alle.
Tänään painoin salille koska minua kiukutti ja koska mielessäni vilisi kaikenlaisia business ideoita ja muita unelmia, haaveita ja ihan aidosti toteuttamiskelpoisia juttuja. Painoin laitteesta toiseen menemään ja kummallinen kiukku ei meinannut millään laantua. Ihan tuntui siltä, että se aito Minä pyrki nyt kovalla sykkeellä ulos kuoresta ja puolustamaan niitä asioita, jotka sille sisimmälle minulle ovat tärkeitä. Tuo pieni kiukku teki oikein hyvää ja auttoi jäsentämään ajatuksiani kun siellä salilla hikoilin musiikit korvissa. En anna vielä periksi omalle sisäiselle kriitikolleni enkä jätä tätä unelmaa nyt kesken koska olen jo niin lähellä sen toteuttamista. Enkä "¤"¤"¤%%&%¤%& vie muuta yritykseni nimeä.
Joku roti sentään pitää olla ja työelämä tarvitsee TOSIAANKIN iloa, taloa ja Ilontaloa :)
Palaamisiin ja paljon ilon energiaa täältä ruudun takaa sinne sinun sydämeesi asti, rakkaudella,
Susanna K , IloNtalon ehtoisa emäntä ja goutsi
Kommentit
Lähetä kommentti