Uuden elämän värit

 

28.5.2022

 

Täällä taas pitkän kypsyttely paussin jälkeen.

 

Tämä kuva on kuopukseni maailmanvalloitukselta ja sopii hyvin omaankin sielunmaisemaani just nyt. 

” Uuden elämän värit” lukee Suomen NLP- yhdistyksen mieli-lehden kannessa. Niinpä, uudet on värit ja monet muutkin kuviot omassa elämässäni verrattuna siihen, mitä oli, kun viimeksi kirjoitin blogipostaukseni. Väliin on tullut korona, uusi työpaikka, kipuilut uuden edessä ja uuden kuluessa sekä monet prosessoidut tunnit omalla NLP opettaja matkallani. Paljon on yhdessä käveltyjä kilometrejä viimeisten kahden vuoden aikana. Yhdessä karvaherran ja yhdessä rakkaan kipparini kanssa, joka pysyy, tyynessä ja myrskyssä rinnallani ja minä myös hänen rinnallaan. Ja mistä kaikki muutos sitten lähti liikkeelle?

 

" If you think you can do it or if you think  you can´t you`re always  right" By Henry Ford  

3/2020 on kuukausi, jolloin korona sulki suomen ja sitten koko muunkin maailman. Kuitenkin juuri ennen kuin Uusimaa vielä suljettiin omaan lokeroonsa, ehti oma rakas kuopus poistua maasta omalle tutkimusmatkalleen, joka kesti lopulta kaksi vuotta, tämän vuoden toukokuuhun saakka. Sama kuukausi toi esikoisen kotiin opiskelemaan koska joukossa on voimaa ja koska yhdessä on mukavampi olla erityksessä kuin yksin. Paljon positiivista siis kaikessa covid- kaameudessakin. Ainakin meidän laumassamme. 

Muistan vieläkin sen huikean vapauden tunteen, joka levisi ” sieluun asti” kun keväällä 2020 käynnistimme ensimmäistä kertaa M/Y Iltatähden moottorit ja suuntasimme pitkän maskien ja käsien pesun täyttämän kevään jälkeen saareen! Silloin viimeistään minulle kirkastui miksi meri-luonto-veneily on minulle niin rakas ajanviettotapa. Tuona keväänä istuimme iltanuotiolla venekerhon tuttujen kanssa ja tarinoimme kuten ennen vanhaan, vielä turvaväleillä mutta maskivapaasti. Se keikka teki todella hyvää keholle ja mielelle. Siellä stressitasot laskivat alta aikayksikön.

 

Tämä nainen, nämä naiset, intoa ja energiaa täynnä edelleen <3 @tanjakuivalainenphotography 

11/2020 on kuukausi, jolloin alkoi omat mietintäni, että jotain uutta pitäisi keksiä työelämän kiemuroihin, kun se työ, mitä tein, oli jo loppuun kaluttu, koettu ja nähty. Ja tietysti kaikki ne yksin etätyössä kotona vietetyt tunnit ja päivät antoivat aikaa ajatella ja tarkastella omaa tilannetta ikään kuin ulkopuolisen silmin. Ei siinä sitten enää tarvittu kuin yksi pitkä virtuaali-iltakävely rakkaan ystävän kanssa, niin johan alkoi tapahtua. Huomasin olevani työnhakuprosessissa, joka eteni vauhdilla ja muistaakseni vuodenvaihteen tietämillä nimeni olikin jo uuden työnantajan paperissa ja irtaantuminen vanhasta saattoi alkaa.

 

Joskus hyppy uuteen saattaa pelottaa. Minulla tuota ilmalentoa ja hiekassa kompurointia kesti melko pitkään ja hyvä niin. Uskon että kaikella on tarkoituksensa meidän kasvun matkalla. 

3/2021 on kuukausi, jolloin lopullinen ero entiseen työelämään sitten tuli. Innolla, jännityksellä ja hieman haikeudellakin aloitin sitten uudessa. Mutta jos joku sanoo, että vanhasta pitkästä työsuhteesta irrottautuminen käy helposti, niin saa sanoa, mutta ei se ihan niin helposti minun osaltani tapahtunut. Eräs viisas tukijani sanoi tässä taannoin, kun asiaa prosessoin, että useiden vuosien työsuhde on hieman kuin avioliitto. Kun siitä ottaa eron, on käytävä läpi myös kaikki ne tunteet, jotka vanhan, tutun, tiiviin taakse jättäminen aiheuttaa.

 Minusta tuo oli nerokas vertauskuva ja tunteita on kyllä käyty läpi, paljon ja perusteellisesti! Kaikki ne ex kollegoitten kanssa koetut yhteiset palaverit, retket ja keskustelut eivät unohdu, mutta nyt niillä on juuri sopiva paikka sydämessäni ja vieläpä sellainen, joka antaa voimaa eikä estä elämästä.

 

Ilman tätä miestä ei olisi minua, kiitos että olet ja mahdollistat kasvuni  <3 

Tätä kohti! Sain kunnian käydä puhumassa senioreille positiivisen ajatuksen merkityksestä arjessa. Koronan siltä kumpuaa paljon hyvääkin ja ituja kasvaa vauhdilla! 

13.5.2022 on päivämäärä, jolloin joku muuttui minussa ja päästin jostain irti lopullisesti. Ensin tuli ahdistus rintaan (kyllä, olen kovin kehollinen ihminen!), sitten tuli itku ja sen jälkeen vahva tunne, että tästä alkaa muutos. Saman viikonlopun NLP Master kurssilla (apuopettajana) tein vielä loogisten tasojen harjoituksen, joka palautti jälleen muistiin omat unelmani ja tavoitteeni, joita minulla on ollut jo pitkään (työ)elämässä, mutta jotka ovat unohtuneet kaiken viime vuoden erikoisen hässäkän jalkoihin. Kun toi oivallus tuli, poistui viikkokausia minua vaivannut raskaus ja alakulo kertaheitolla! Saatoin taas paistatella päivää vihellellen ja nauttia siitä voiman ja valoisuuden tunteesta, joka mielestäni alkoi kummuta. 

Vuoden se siis kesti, kutakuinkin, vähän ylikin, että ymmärsin, että vanha pitkä työsuhde on nyt taaksejäänyttä aikaa ja minun paikkani on nyt muualla ja elämänmissioni ihan toisissa asioissa kuin asiakkaan työkykyjohtamisen kehittämisessä.  Eräs ihana kurssilainen kysyi minulta taannoin, että olenko harkinnut terapeutin ammattia koska olen niin hyvä toisen ihmisen kohtaamisessa. Enpä ole mutta toisaalta, kaikkihan on tässä elämässä mahdollista…

 

Meidän uskollinen tarkkailija on saanut parhaan kaverinsa kotiin maailmalta ja sehän on tehnyt tästä 9 vuotiaasta super onnellisen. Paikkani lauman karvaherran " first ladynä" on nyt luovutettu nyt hänelle, kenelle se kuuluukin. Wuf! 

Jälkikirjoitus

 

28.5.2022 istun M/Y Iltatähden lämpöisessä hytissä ja naputtelen tätä kirjoitusta sateen ropistessa veneen pressuun jo useatta tuntia peräkanaa. Ja tiedättekö mitä? Se ei haittaa koska otan vastaan sen mitä tulee ja nautin tästä hetken joutenolosta ja ihmettelystä koska muuta en voi nyt tehdä. 9.5.2022 aloitin elämäni ensimmäisen Keto49 dieetin (Fitfarm, jos olet kiinnostunut itsekin) ja nyt 3. viikon jälkeen oloni on jotenkin kirkastunut ja puhdistunut ja ajatuskin juoksee selkeämmin. Keho ja mieli toki kulkee käsikädessä mutta enpä olisi uskonut tällaista vaikusta! 

Itsekuri, jonka kuvittelin menneen vuosien mukana johonkin kaivon pohjalle, on herätetty ja juuri nyt tuntuu oikein hyvältä. Vanhat kuona kuormat alkavat olla valutettu pois kehosta ja mielestä ja tulevaisuus on varsin valoisa. Saan tehdä intohimo työtäni tukien, kannustaen ja sparraten upeita tiimiläisiäni ja saan jälleen kasvaa henkisesti tässä uudessa esihenkilön roolissani. Pari vuotta sitten en vielä olisi uskaltanut tähän rooliin hypätä mutta nyt aika oli juuri sopiva.

 

Kenties blogissakin alkaa jälleen uudet tuulet puhaltavat ja luovuus ja into kirjoittamiseen herää pitkästä talviunesta.

So long!

Rakkaudella, Susanna K