Tavoitteena uudistunut minä

Hei pitkästä aikaa!!

Elämä on vienyt vauhdilla paikasta toiseen ja iltaisin en ole enää jaksanut avata läppäriä ja ryhtyä kirjoittamaan, vaikka kirjoitettavaa toden teolla olisi ollutkin. Olen nimittäin ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut uuden, vahvemman minän rakentamisen. Ensin pienellä ruokarytmin ja ruokavalion muutoksella ja sen jälkeen vanhan lajini, saleilun, pariin palaten. Voin sanoa, että hartiajumit ovat lähes poissa jo nyt, kuukauden säännöllisten tangon vääntöjen jälkeen ja vääntöjä olen tehnyt vain kaksi kertaa viikossa.

True Hearts 2017 

Hienoa tuntea, kuinka uni on palannut ja kuinka nukahdan nyt paremmin kuin aiemmin, kun en katsele enää viimeisten uneen menoa edeltävien hetkien aikana puhelimen viimeisimpiä juoruja tai Iltalehden viimehetken lööppejä... Kyllä sitä ihminen saattaa olla hölmö, kun tuollaiseen sometukseen menee mukaan ja vielä menettää sillä hyvät unet! Keski-ikäisen kertomaa mutta niin totta.

Kuva : Taitava tyttäreni 

Olen kuunnellut korvat kuumana Aki Hintsan voittamisen anatomiaa ja nyökytellyt siellä metron oransseilla penkeillä istuessani kertojan lähes jokaiselle sanalle. Niin paljon on samaa omassa elämänfilosofiassani kuin mitä Akillakin oli: Tasapaino, lepo, liikunta, sopiva ravinto ja rauhoittumista arjen keskellä rakkaita ihmisiään unohtamatta. Niin yksinkertaiset keinot oman hyvinvoinnin parantamiseen mutta joskus niin hankalat saavuttaa, kun autopilotti ohjaa arkea ja oma näkemys rajoittuu väistämättä kovin kapeaksi, jos autopilottia ei saa edes hetkeksi pois päältä.

On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet.— Toimittaja Hodding Carter (1907-1972)

Olen myös sitä mieltä, että kiire on tunne, joka tuntuu rinnassa, päässä ja joskus kainaloissa ja josta voi päästä eroon, jos haluaa. Koska, kuten jokainen tunne, myös kiireen tunnekin, kestää keskimäärin n. 60 sekuntia ja kaikkoaa sen jälkeen. Jos tuon minuutin ajan malttaa ottaa iisisti ja hengitellä vaikka, menee kiireen tunne ohi ja työmäärää voi alkaa vähentämään pala kerrallaan, minuutti kerrallaan, tunti kerrallaan, päivä kerrallaan ja lopulta huomaa, että tärkeät asiat tulee tehtyä ja ne vähemmän tärkeät voi jäädä myöhemmäksi tai ehkäpä niitä ei ole niin tarkoitettukaan aina tehtäväksi. Sähköposti kun suoltaa joskus ihan käsittämättömän paljon informaatiota joka on ” vain tiedoksi ” mutta jolle ei välttämättä tarvitse tehdä, ainakaan siinä silmänräpäyksessä, yhtään mitään. Joten hei, otetaan iisisti ja hengitellään ja vaikka puristellaan käsiä nyrkkiin ja auki kun tuntuu siltä, että keittää liikaa. Sekin auttaa yllättävän paljon!

Olen muuten myös muuttanut unirytmiäni aikaisemmaksi ja alkanut lukemaan tai kuuntelemaan taas kirjoja pitkästä aikaa aina ennen nukkumaan menoa. Joinain iltoina pääsen jopa yhden luvun loppuun vaikka useimmiten unihiekka saapuu liidelleen luomieni alle jo parin Ekan sivun jälkeen ja tyytyväisenä voin noina iltoina painaa pääni liian littanaan tyynyyn (joka odottaa uuden ostamista, on odottanut jo... noin puoli vuotta!) ja vetää sikeitä kunnes kamalaääninen herätyskelloni alkaa huutaa aamuvarhain. Jätin kesän jälkeen myös puhelinherätyksen pois ja ostin tilalle vanhanaikaisen herätyskellon. Kumma juttu, mutta jokin vapauttava vaikutus, sillä on, kun se puhelin ei ole yöpöydällä pään vieressä enää aamua odottamassa.

Ja virvokkeista olen löytänyt jälleen Rooibos- ja muut hyvänmakuiset mieltä rauhoittavat teet, tosin rakastan yhä Nescafe- murukahviani mutta sitä en juo enää aamun jälkeen, paitsi työpaikalla iltapäivisinkin kun ” salaa ” lainaan työkaverin decaf. Nescafeta aina kerran viikossa tuossa työpisteessä työskennellessäni. Mikä voisi olla parempaa kuin Nescafe isosta lasista runsaan maidon kera, iltapäivää piristämään. Ne pienet arjen ilot 😊

Tätäkin olen tehnyt kesällä 2018 :) 

Olen taas virittelemässä omaa Goal Mapping valmennustanikin pitkän tauon jälkeen, kun löytyi sopiva innostunut valmennusporukka ja toinen porukka odottelee omaa valmennustaan myöhemmin syksyllä. Upeeta! Olen niin innoissani jälleen, pääsen tekemään taas sitä, mikä saa sydämeni laulamaan, eli jakamaan omaa hyvää oloani muille ja auttamaan elämän tavoitteiden asetannassa.

Sitten meillä ehkä vihdoinkin alkaa pieni pintaremontti kotona, kun rakas Kipparini on päässyt omassa työssään sopivaan vaiheeseen. Kalenterikutsuja tulla tupsahtaa postilaatikkooni. Milloin otsikkona on ” remontin suunnittelupalaveri ” ja milloin ” remontin toteutus ” ja minä taas hihittelen oman koneeni ääressä tuota innokasta organisoijaa. Parasta laittaa paikkoja kuntoon, kun vähän näyttää siltä, että meillä saattaisi asustaa kaksi uutta valkolakkista nuorta vuonna 2019 ja sehän tietää kaksia juhlia ja iloisia hetkiä perheen, sukulaisten ja ystävien parissa ensi vuoden aikana.

Takalistoni alkaa jo kertoa, että nyt on aika nousta tuolista ja lähteä syyspimeyteen karvaherran kanssa ja miettiä sen jälkeen, että mitä ihanaa viikonloppu tuokaan tullessaan. Ainakin olen päättänyt yhden luovan tuotoksen vääntää ja vähän prosessoida tätä uutta minää, joka alkaa pikkuhiljaa saada energiaansa takaisin ja jolla on kaikenlaista kivaa kutinaa vielä edessä ennen kuin vuosi vaihtuu.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja tunnelmallisia kynttilähetkiä, kirkasvalolamppua ja happihyppyjä ulkona, luonnossa. Luonnon eheyttävä voima on kyllä vertaansa vailla.

 

Tukka takana, elämä edessä ! 

So Long,

Susanna K