Vielä viimeiset kävelyt jäällä ennen kevään tuloa, ajattelin ja jatkoin määrätietoisesti tutkimusmatkaani, koska kaikki muutkin niin tekivät ja koska pilkkijäherra oli kertonut, että jään paksuus on vähintäänkin 40 cm niillä huudeilla joilla minäkin talsin ja tassuttelin.
Kävelin silti rantoja pitkin varmuuden vuoksi ja jään humahdellessa laajentumistaan, sain pieniä sykkeen nostatuksia ja lievää hermostumista siinä keskellä jäistä polkuani. Vannoin että tämä olisi viimeinen kerta tänä talvena. Viimeinen kerta kun astuisin enää tuolle jäälle jalallani.
Mutta sitten yöpakkaset jatkuivat ja päivisin aurinko helli meitä pohjolan asukkaita, joten uskalsin jälleen seuraavana päivänä tuolle kylmälle kulkureitille monien muiden ihmisten ja eläinten lailla.
Nuuhkin ilmaa keuhkojeni täydeltä ja hipsuttelin noita fantastisen kauniita kaisloja, jotka pumpulisina heiluivat helisten iltatuulessa. Niin kaunista ! Sydämeni meinasi vallan pakahtua tuosta kaikesta lupauksesta lämpöisestä kesästä, joka ilmassa oli tuona iltapäivänä. Valon määrä on huikea ja valoisuutta kestää jo koko illan !! Tästä voimaantuneena etsin jälleen sananlauseita, jotka sopisivat mielentilaani ja löysinkin seuraavan pienellä googlettamisella :
"Sankari on sellainen ihminen,
joka jatkaa sisimpänsä osoittamaan suuntaan,
vaikka eksyisi välillä ja
putoaisi
kymmeneentuhanteen kuoppaan."
Olen pohdistellut kovasti ( jälleen - heh ) tätä elämää ja sen kimurantteja kulkuja sekä työ- että vapaa-aika kontekstissa. Mitä minä haluan ja miten pääsen sinne, mitä haluan. Ja olen tullut siihen johtopäätökseen että ei ole oikotietä onneen , kuten vanha kansa viisaasti sanoo ja omilla valinnoilla voi paljolti vaikuttaa siihen, mihin suuntaan haluaa mennä ja mihin suuntaan on jo menossa. Kun pysähtyy, vaikka vain hetkeksi, hengittelemään ja kuuntelemaan kehoaan, pääsee hyvin jyvälle siitä, mikä milloinkin on tärkeää, juuri itselle. Vaikka tämä on ihan yksinkertainen ja vuosikausia vanha fakta, niin mistä sitten johtuu, että ihmiset yhä kulkevat ns. autopilotilla eivätkä oikeasti ehkä edes havaitse sitä kaikkea hyvää ja kaunista, mikä heidän elämäänsä ympäröi ? Tähän löysin seuraavan mietteen, mikä kiteyttää hyvin asian ytimen.
"Ihminen ei muutu,
ennen kuin hänen tekonsa muuttuvat.
Teot eivät muutu, ennen kuin hän valitsee toisin. Valinnat muuttuvat
vasta arvojen muuttuessa."
Toinen asia, mikä on ollut omassa elämässäni tapetilla viime viikot ja joihin olen jokseenkin käpertynyt vapaa-ajallani, on itseni ja kehomieleni hoitaminen ja tasapainottaminen. Haluan olla entistä vahvempi ja tasapainoisempi jotta jaksan auttaa muita ja totetutaa näin yhtä elämäni tärkeimmistä arvoista. Niinpä ryhdyin haastamaan itseni 4Everin 9C(https://foreverliving.com/page/products/all-products/4-combo-paks/clean-9/usa/en?clearDisclaimer=true) yhdeksän päivän puhdistautumiskuurin avulla ja voi veljet mitä huomasinkaan... En vain kehossa mutta erityisesti mielessä. Karkuteillä ollut vahva itsekurini olikin ollut todella vain karkuteillä ja palasi kiltisi noiden yhdeksän päivän aikana, jolloin testasin mieltäni ja kehoani uudella tavalla. Paitsi että sain nesteet vihdoinkin liikkeelle tästä aikuisen naisen kehostani niin sain tasapainoa, virtaa ja kepeyttää kevääseen roima annoksen. Enpä oisi uskonut että näin vahvasti kokisin tuollaisen yhdeksän päivän 1000 kcal dietin jossa en muuten yhtä päivää lukuunottamatta kokenut edes nälkää, mikä on minulle jo tosi hyvä homma. Nyt sitten tavoitteissa pitää tuon puhdistautumiskuurin osia elämässäni tästä eteenpäinkin. Fiilis on hyvä!
Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen. Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen pienemmiksi ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä.
Nyt on jo pääsiäismaanantai ja voit uskoa että kyllä - olen nauttinut pääsiäisherkuista - mutta kohtuudella ja kyllä maistui hyvältä kaikki se, mitä eteeni kannettiin ja mitä itse meidän perheelle valmistin ja mitä ystäväni minulle taannoin tarjoili. Olen kiitollinen tästä perheestä ja olen kiitollinen ystävistä, joita elämääni on tullut sen varrella. Ilman teitä kaikkia minä en olisi minä <3
"It´s not happy people who are thankful, it`s thankful people who are happy ".
Kun nyt kirjoittelen tätä päivitystäni, on ulkona jälleen talvi ja lunta tuiskuttaa harmaalta taivaalta ja eilisen ihanat kävelyretket auringonvalossa ovat kauniina muistona mielessäni. Otan kohta ruskean nelijalkaisen herran ja toisen kaksijalkaisen herran mukaani ja lähden haistelemaan huhtikuun toisen päivän ilmaa ja sitä, mitä se tuo mukanaan. Kevät on täällä ja takatalvi tietää vanhan lumen sulamista.
Kaikkea hyvää sinulle ja ennenkaikkea kehomielen tasapainoa,
Ajatuksin,
Susanna K

Kommentit
Lähetä kommentti