Siirry pääsisältöön

"Älä kuole musiikki sisälläsi "

Tulen kotiin inspiroituneena ihanien ihmisten tapaamisesta. Asettaudun pöydän ääreen ja avaan läppärin. Sytytän kynttilät palamaan ja viritän oikean musiikin tavoitteenani prosessoida ajatuksiani, oivalluksiani ja tuntemuksinani illan kohtaamisesta, omassa tilassa, omassa rauhassa kun karvakaverikin lähti juuri lenkille ja koko huusholli on vain minua varten. Ehdin juuri siirtää parit kuvat blogiini ja virittäytyä tunnelmaan kun ovi aukeaa ja sisään astelee loukkaantunut perheenjäsen. Ei siinä sitten muuta kun jääpussia virittelemään ja reittä sitomaan ja kuulokkeet korviin kun tv alkaa papattaa omaa tarinaansa tuolle loukkaantuneelle… Näin se joskus menee kun taloudessa asuu useita eri henkilöitä ja hyvä niin. 

Takaisin tajunnanvirtaani ja tämän päivän oivalluksiini. 
" Ainoastaan kuulemisen hiljaisuudessa todella kuulemme ja opimme" -Stephen McKenzie 
Oletko koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa saat syyttä syytös ryöpyn niskaasi ja se tulee niin äkkiarvaamatta ettet osaa siihen valmistautua kunnolla ja sanatkin menevät sekaisin kun yrität itseäsi siinä sitten puolustaa?  Minä myönnän että näissä tilanteissa on oltu ja joskus selvitty hyvin ja joskus vähän huonommin mutta se yhdistävä tekijä niissä aina on, että jokainen tilanne opettaa aina itseäni jostain ja jatkossa osaankin menetellä eri tavalla jos tuollainen ryöpyttäjä tulee eteen.  Miten se on vaan niin kummallista, että joillain ihmisillä (näkymättömiä lapsiako?) on ”hieno” taito hermostuttaa toisia omalla käytöksellään ja saada se toisen junavaunu mukavasti vähän sivuraiteelle hetkellisesti? Itse uskon, että meille heitetään vastaan niin kauan tiettyjä ihmisiä ja tiettyjä tilanteita, että opimme selviytymään niistä itseämme vahingoittamatta. Mutta ai että nuo episodit syövät energiaa ja pistää niin vihaksi kun juuri sillä hetkellä ei saanut sanottua sitä viimeistä sanaa tai oltua ihan coolisti vaan kun toinen siinä keuhkoaa syyttä suotta. 
Eräs meidän laumasta on nyt näissä maisemissa, luulisi fyssan ja matikan tehtävät luistavan :) 

 Itseäni ja omaa käytöstäni voin aina yrittää muuttaa mutta toista ihmistä en voi (muuttaa) vaikka kuinka haluaisinkin. Voin vain todeta tuolle toiselle ihmiselle hiljaa mielessäni Wayne Dyerin sanoin ” Älä kuole musiikki sisälläsi ” ja toivoa, että se 
auttaa, edes vähän. Että tuo toinen ihminen vihdoin löytäisi sen oman jutun, sen, mikä saa sydämen laulamaan. 
 Tehdään marraskuusta upea ja nautitaan siitä, että voidaan vetäytyä filtin sisään juomaan lämmintä glögiä, hyggeillään ihan urakalla pimeissä illoissa. Ja hei, talvipäivänseisaus on jo torstaina, 21. joulukuuta ja siitä alkaa päivä taas pidentyä! 

Tsemppiä ja roikuhan siellä kaamoksen matkassa, se ei ole enää pitkä!
XOXOXO Susanna K 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää