Istuin jälleen bussin penkille ja viritin kuulokkeet korviini antaen suloisen musiikin tuudittaa minut kauas pois tästä arkisesta bussimatkasta. Kun katselin kauniita ohivilistäviä maisemia, aloin ajatella anteeksi antoa ja anteeksi saamista ja mieleeni tulvahti tarina, jonka kuulin joskus vuosia, vuosia sitten.  Kerron sen nyt teille ja toivon, että tarinani auttaisi edes yhtä henkilöä, joka mahdollisesti pähkäilsee samantyyppisissä tilanteissa elämässään tällä hetkellä.  Tapahtuipa siis kerran, vuosia sitten....  Elämääni tuli tahtomattani henkilö joka todenteolla sai minut kyseenalaistamaan omaa osaamistani ihmisenä, ammattilaisena ja kollegana. Hän sai minun askeleeni tuntumaan raskailta joka-aamuisessa kulkemisessa ja hän myös aiheutti minulle yöllisiä painajaismaisia mietteitä ja lähes ajoi minut raiteiltani tuossa hetkessä. Eli kaikkea sitä, mitä hän ehkä tavoittelikin projisoidessaan omaa pahaa oloaan minuun, joka pyrin silloin olemaan innostava, ...

Istahdan aamubussiin ja kaivan käsilaukustani nappikuulokkeet joista alan kuunnella rentouttavaa musiikkia ja kauniita sanoja, joista ammennan voimaa jälleen uuteen työpäivään. Lomasta on aikaa vasta reilu kuukausi ja mieli halajaa jo uuden auringon syliin ja uudelle lomalle rakkaaseen luontoon ja rakkaiden ihmisten pariin. Vaan arki on tullut ja sen myötä täydet bussit ja ne metron oranssit penkit joista luulin jo jokunen vuosi sitten päässeeni lopullisesti eroon, ainakin työmatkaliikenteessä. Noh, asiat ovat kuitenkin hyvin ja voinhan aina ajatella niin, että oranssi on energian ja intohimon väri ja saan siitä taas uutta voimaa alkavaan päivään....  Kaikenlaista jännää on kuitenkin kuulunut jo elokuun päiviin ja ehdin tässä suorittaa Green Cardinkin yhtenä viikonloppuna Vihdin viheriöillä puttaillen. Vielä on matkaa Minea Blomqvistin maailmaan mutta alkukipinä on puhallettu henkiin ja ensi kesänä saan itsekin osallistua hienoon Valkeala Invitation Golf turnaukseen muutenkin ...