Siirry pääsisältöön

Kevätretkellä Alpeilla: Parisuhderetriitti VOL 2

Lentokoneemme kiihdytti moottoreitaan ja asettautui nousukiitoasentoon Helsinki-Vantaan lentokentällä harmaana keväisenä aamuna. Olimme jälleen starttaamassa kohti kahdenkeskistä nelipäiväistä viikonloppua. Minä ja Hän, armas siippani.  Matkaa oli suunniteltu jo syksystä ja nyt se olisi totta.  Irtiotto arjesta ja harmaasta keväästä tuli niin tarpeeseen!
Laskeuduimme Munichin kentälle ajoissa aamusella ja suuntasimme kohti vuokra-auto ständiä. Siitä sitten lähdimme kiitämään autobaanalla kohti vuoria, vehreyttä ja lumihuippuja.  Aurinko lämmitti meitä suloisesti lounastauolla ulkoterassilla ja saimmekin kääriä farkkujemme lahkeita ylös samalla kun lämpömittari esitteli +23 C keväisen suloista lämpötilaa. Tervetuloa kevät ja melkein kesä!


Innsbruckin kaduilla oli rauhallista perjantaiaamua, kunnes löysimme tiemme turistiaukiolle ja sielläpä vasta vilinää riittikin. Aasialaisturistit olivat ihailemassa paikallista arkkitehtuuria laumansa kanssa ja vaatteiden ja äänensävyjen kirjo oli miellyttävän kansainvälinen.  Istahdimme terassille ja imimme ensimmäiset kesälämpöiset auringon kosketukset ihoomme siinä virvokkeita nauttiessamme. Niin upeeta että loppuu adjektiivit kesken <3

Matkamme jatkui jälleen ja kepeästi kaasutellen siirryimme Itävallan rajojen sisäpuolelle siippani painaessa kaasua ja minun kuvatessa lasin läpi hullun lailla lumihuippuisia vuoria.  Saavuimmekin tuota pikaa majapaikkaamme, joka oli vallan viehättävä 60- luvulla rakennettu paikallinen vierastalo isoinen terasseineen ja kauniine kirjoituksineen ja kuvineen ulkoseinillä.  Siinä sitten heitimme matkavaatteet nurkkaan ja kaivoimme jotain kevyempää päällepantavaa kun ihan bikineitä emme olleet ymmärtäneet matkaan pakata.
Terassilta tulvi huoneistoomme maaseudun lannan tuoksut (navetta parinsadan metrin päässä) ja korvamme täytti lintujen iloinen liverrys.  Kyllä mieli ja ruumis lepäsi tuossa maisemassa…
Kuulimme talomme emännältä, että paikallinen hiihtokausi päättyisi samana viikonloppuna ja niinpä teimmekin seuraavana päivänä pienen vuorien valloituksen ja kiipesimme katsomaan ylärinteiden lumitilannetta. Tuntui absurdilta ja hassulta kävellä siinä kondolihissin kiitäessä päämme yli vieden sisuksissaan lasketteluvermeisiä hiihtäjiä vuorta ylös. Lämpötila kohosi aamupäivän aikana ja oli jälleen + 20 C kieppeillä ja aurinko mollotti kauniisti sinitaivaalta antaen hiihtäjille ja meille kävelijöille teerennäppyjä lisää.

Aika-ajoin siippani pysähtyi ja tarjoili minulle huikopalaa repustaan, jota hän kohteliaasti kantoi koko kiipeämisen ajan jotta minä, hikipallero, saatoin keskittyä kapuamisiin upouusilla kapuamiskengilläni J  Huomasinpa senkin, että n. 1000 metrin laskeutuminen semijyrkkää vuoren rinnettä pitkin aiheutti jälkikäteen ”kivat” tuntemukset reisiin ja pohkeisiin. Keho on tehty liikkumaan indeed: D

Koska meillä ei ollut suksia tällä reissulla mukana niin päätimme ajella päiväksi Kapruniin ja ihastella siellä maisemia ensin kupolihissistä ja sen jälkeen jäätikön rinteiden kupeesta. WAU MITKÄ MAISEMAT oli tuolla + 3 km:n korkeudessa! Puuterilunta oli turha etsiä kenenkään mutta jäätikkölaskua sai kyllä harrastaa mielin kielin ja paljon noissa rinteissä olikin ihmisiä huhtikuun alussa laskettelemassa. Raikas ilma, sininen taivas, valkoinen lumi ja aurinko.  Minulle riitti täysin tuo patseeraaminen ja kuumalla terassilla nautittu kylmä juoma paikallinen makkaranpökäle.  Rentoa elämää kaukana kotoa.
Viimeisen lomapäivämme vietimme autoillen ja Münchenin katuja ja puistoja kulkien. Siellä oli jo pienet lehdet puissa ja lintukonsertti armoton. Mieleen painuvaa oli myös se, että kaupungin keskellä sykkivässä vehreässä puistossa koirata saivat juosta vapaana.  Kyllä meidän karvaherra olisi ollut niin kingi tuolla kun olisi käynyt laittamassa kaikki vapaana juoksevat urokset riviin: D: D 

Nyt on keuhkot imetty täyteen vuoristoilmaa ja puhelimen kuvatiedosto täyttynyt jälleen iloisista uusista tuttavuuksista.  Ja täällä kotosuomessakin on vielä iltakasilta valoisaa!! Ja pisteenä iin päällä: pääsen jatkamaan itseni kehittämistä rakkaan NLP:n parissa tulevana viikonloppuna. Siitäkin tulette varmasti kuulemaan mutta se on jo sitten toinen tarina…

Onnea, iloa ja rakkauden ilotulitusta toivoen,
Susanna K



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää